lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Utebitar

lauseessa sanat ei tällainen vahingossa synny

ulkona odottaa sama tietyön tukkima tuulinen katu, puut eivät edelleenkään kuki, kadonnut hansikas pysyy hukassa ja lopputyö tekemättä

maanantaina on mentävä töihin

mutta lauseessa --

-- uh onpas taas

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Pickled

hit sit, niin kerron sinulle
valokuvassa ovat otsatukkainen nainen ja mies
näyttää riviltä sen ainoaa sanaa se on
laukaisin
lohkare
vierähtää happiness

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Microfiber

silkkinauhaa jonkun toisen takinhelmaan sormuksen kiven olen kääntänyt kämmentä vasten oikean käden nimettömän halpa hopea "ne on saksalaiset kihlat" surunauhaa sinulle jää tämä pala vähät tunnit kirkastavat katseen kauniit ruskeat jonkun muun brown eyed girl se poika jota satutin vihainen kipu kun neula puhkoo sormenjäljen tai sana jos olisi valmis sillä tavalla, ihminen omistuskirjoituksessa viitataan oikealle sivulle kirjat pinoissa kirjat selän takana kirjat kaikki on yhtä jeetä olet onnellinen ja kätesi vapaat ihmiset joille käännetty selkä puhuu kävelee kuiskaa vuosia vuosia valo sälekahdin kasvot samassa asennossa käännettyinä ruudulle palaa ajatus motivaatiosta vapaa viimekevään runoilijalla on turvallinen ääni päälaen takana hetken hetket kahvilassa joidenkin muiden ulkoilmassa haaleneva kahvi minäkin olen olet onnellinen hengitän samaa ilmaa

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

spell bound by number s

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Joyment


Joyment, originally uploaded by Viiii.

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

joyment in elseness
näin katsos kiivetään pyöreyden yli
kops oho

ei sattunut
10,7 asteessa se jo katoaa

iholta uutettu tuttu tuntu

liian pehmeänä

on kuin voita nielisi

ilta --

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007

Pienestä sydän

pienestä muru, raks raks
puhtaista ikkunan ruuduista, paks
pienestä sydän yhtä
ruutuhyppyä ja linnun nokasta laulu

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Sohvaton yksiö

oikeastaan se ei ole niinkään uni kuin se on toive
jossa istuu nuhjuisella sohvalla eikä mikään huoneessa
kerro joskus selatuista sisustuslehdistä ja niistä luetuista jutuista, joissa kerrotaan kuinka pikku figuurit jälleen ovat se juttu, ja jonka kiiltopaperille painetuissa kuvissa tennistossut on huolettomasti unohdettu istumattoman sohvan eteen kumipohjiin sointuvan maton reunalle

se ei ole niinkään toive kuin se on mieleen liimattu kuva
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jossa eletään sanan mukaisesti, jossa kirjat on pinottu luettuusjärjestyksessä, teemoittain tai koonsa mukaan pinoihin, ja jossa stereolaitteet ovat siltä vuosikymmeneltä jolla itse on syntynyt

se ei ole niinkään kuva kuin se on tunne
jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, jonka täyttää jousien ja pianon takoma mosaiikki, soitinten rytminen leikki hiljaisuudella

jossa istuu nuhjuisella sohvalla huoneessa, joka on jonkun toisen elämä, teot ja kaikki lainatut ajatukset, ja jossa on raakile mutta läsnä niin että koko tila on reunaa, vaikka turvassa

jossa istuu nuhjuisella sohvalla, toinen samassa huoneessa, vaikka kumartuneena pöytälampun valaisemien ajatustensa ylle, ja vaikka tietää, että voi pudota, niin yhtä varma on siitä ettei koskaan ilman, koskaan tulematta todeksi sen jonkun toisen sormenpäissä, sen jonkun toisen musiikissa, sen jonkun toisen huoneessa, sen jonkun toisen nuhjuisella sohvalla

ei oikestaan niinkään tunne kuin tarve
istua nuhjuisen sohvan nurkkaan, tulla todeksi

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Aallolle särkijä

kissa q uumalla
cat olla
gato n alla

kirjoittaja
levoton

rannaton aalto nou see
--
hyvin vähän mitään kun kädet on pää ja täynnä työtä

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

eilinen tuuli jäi levoton lepatus

mitä jos pitäisit
ja minä siinä
pieni kerä sinässä
kiinni

-- eikun tää ei tuu ulos kiertää vaan kofeiinin kanssa kilpaa eikä mikään --

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Eivoiväs

viisi joutsenta harmaan ali itään
tuuli ylittää sillan vastaantulijan kaistalla
graniittiin hakatut sormien kuopat
ajattelen
ne on tehty paikallaan pysymistä simuloimaan

se et ole sinä
etkä sinä vaan kaikki
lämpiminä kylmään pirskotut hymyt

--

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

ja miksi aina keväisin lapsuus on lähin eletty aika?
näiden kuiden läpi kävelty asfaltti kertoo rakastumisesta

(se on juuri näin banaali tunne, tien pinnasta irronneen pölyn haju nenään ja auringon säde silmään - ihastumistikkuja työnnetään kynsien alle - kävelee yksin tai yhdessä rakastaa eiketään ja kaikkea)

lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Kumpi pää junasta on ensiksi perillä? Kummassa aiemmin valitsee sivulta päättävän lauseen, siirtää kortin kohtaa muistimerkiksi, suoristaa takin helmaa ja järjestäytyy poistuakseen, etu- vai takapäässä oranssia matoa?
ta vara (på)

det du har
se kuinka tavara voi olla matka, ja kuinka matka - odotuksineen, olettamineen, muiston toiveineen - esineellistyy

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

matkalla kana sanoo Kot

puhe kaikuu

kevään korvissa soi kun se kävelee

ja kalpeilla kasvoilla levoton ilme

tuulen läpiajama

kello viiden taivas maidolla

no added sugar molokoo, joo kiitti

peli

veteli veli

seteli vanhassa hangessa ruuneberi e-le-li

uuuuu aaaaa

kummaa hiljaista näin levottomalla säällä (hummaa kiljaista)

ei sisään – ulos ei

viikon lopun alku illassa joidenkin kasvoilla

kuulee metelin omissa korvissa suhinaa ei edes ihana

sees

melkein vapaus perjantaina kello viisi

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Round the stars and back

your eyes,
such a sirius shine

against the blankness of frozen waters
your ice

whiteness fading from the ground
and your eyes

chéri, us
you rise

and the knight
falls

back

--

vai black

mitä hittoo..?! onks välii..!?!

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

keräsivät sinänsä ja muut vielä vieraat persoonat, muistelivat tuttua tuoksua

Suunnikas

rinteen suuntaisesti, valossa, auringolle ja maalle

olen kulkemassa kohti lukuja

numerot kaikissa väreissään, ottavat vastaan
sarastusta
rakeita

antavat asettaaa itsensä
solumuodostumia
muutoksia

irti

leikkaus

siirto
lehdeltä toiselle

en tiedä onko tämä oikeaa, onko enemmän sanaa jota haluan
merkki tuntematon
mykkä luku

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Ves

kannustin
korkoa nimeksi, tai jalakset
rytmittymistä

rymistä hymistä hyvistä
pahat ja aka nat, so not

niin on taivas kuin maa
kuopalla

vatsan pohjassa ehkä
ja silmien sijasta hiekkaa

ojassa guts

tai niin kun sanotaan
tulla bronxille

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

What a wicked game

Täysin jäsentymättömiä ajatuksia elämisen muodoista, suunnista, tulokulmista ja lähtökohdista.

Lepattavia päiviä, joissa vesien ehjä kalvo on verkon tiheyden varassa.

Keijukaisen näyttelynavajaiset.

Unohtumia, muistottomuutta menneisyydessä, jota kutsun omakseni.

Hämmentymistä, väsynyttä surua hartioiden seudulla.

Koneita ja niiden osia. Kädet, särkevät kyynärnivelet: työssä - abstraktio, joka lähentelee surrealismin kuvaa.

Valon läpäisemiä alkuiltoja, joissa meidän annetaan hengittää sisään, ulos.

Taivas, jälleen.

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

lokit avaruudessa

se hetki kun valon kannesta kaikuu ensimmäinen kevään kirkaisu

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

jos olisi lintu, tai edes avonainen ikkuna
se miten ruuvin kierteet antavat periksi vastavoimalle, päästävät irti pinnasta ja kolostaan irronnut metallin palanen tipahtaa käden syliin, kanta edellä

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Päävalo paloi

valossa valon
talossa ovet talon
ovat aamuja

njahnjah

--

valossa ilta
venyy yyööhön
sammuu uu muuh

stop.

Valoo

ammottava risti, k
aula katsoo kohti pilven hel maa
jää, jää.
raaka aika ula paljaa na
va(t) lon rinnalla elää tässä
kuus sa m(a)assa rii ta (L)
ven loppu a ntaa --

Toi se toi nen

toi nen toi se naan
toi si naan u ni en sa
ta voin vir taa vat

lauantaina, maaliskuuta 03, 2007

koska se on tie ja jalat ja suuntavaiston puute

Luennolla runoilija

tämän maailman ja minän
välillä minuun kasvaa vaje
etäisyys joka on merkityks
en puutetta aivan kuin olis
i jotain muutakin kuin runo
ilijan tiputtelemat ajatukse
t sanoista

"kun kieli ei vastaa tunnetta"

tämä tässäkin on poseeraus
ta minä-muotoista lyriikkaa
vailla fiktiivistä etäisyyttä la
stullinen lebensweltiäni vain

Liian diippii shittii lauantaiaamuun

On yhdeksännen viikon viides ilta, kysyn.
Suostunko tähän aikakäsitykseen tietämättä kuinka kauan tulen elämään? Suostunko tähän työhön, tähän tutkintoon, näihin taloudellisiin suhteisiin ja yleisessä ajelehtivaan elämäntilaan, jossa syyllisyys suorituksista uhkaa rehevöittää vielä vapaana virtaavan veden.

Onko mikään niin varmaa kuin viuhkamaisena aukeava viikkokalenteri, jossa jokaista sunnuntaita seuraa maanantai, jokaista tiistaita keskiviikko, tai kuukausien järjestys, numeerisina, faktisina? Sääolot ovat erikseen, ontoksi kovertava huhtikuu-yksinäisyys jäisillä tuulen pieksemillä hiekkakentillä tai jouluinen lumisade tiiliseinäisten talojen kadulla maaliskuussa.

Yhdeksännen viikon kuudentena aamuna kysyn.
Ovatko nämä minun valintojani lopulta, vai annetaanko ajatus meille nokareena lohtua?


Tarvitsen konkretiaa; märän, puhtaan pyykin tuoksun, kynsien alle multaa.

Hp.

miltä tuntuisi asua täällä ja
uudestaan; miltä tuntuisi asua täällä
näiden seinien kaaduttua, liesi tässä patterin lohkeillut haaleus
selkärankaa vasten vieraalta
haisevat säilytystilat ja näkymä ikkunasta voisiko
siitä koskaan sanoa oppineensa pitämään --

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Service request

hetkeen ei voi tehdä mitään
en, em, pää, ei, pii sei: pii

vääristymiä, hiertymiä (mielen)tilassa
juomarin turmio
kohdevalo turkoosiin ja takaisin

papermoon sailing over

sinä sinä sinä