Riemuloma

Näihin uutisiin tähän vaihtuvaan kuvaan
yritän etsiä kiinnikettä, korulukkoa vahvempaa
jotain mikä ei häviä, vieri, hautaudu, luisu pois
näkyvistä ja siten lakkaa
olemasta se pysyvyys jona sen olen halunnut nähdä.

Selaan silmilläni, mieleni seisoo seinällä, katse
kunnes kuuntelen sanojasi jälleen ja vastaan niin kuin vastattava on,
rohkaisevasti. Sanottava se mikä on ilmeistä ja odotettua,
tämäntyyppisille keskusteluille ominaista.

Aika liikahtaa seuraavaan, jättää jälkeensä pitkän menneisyyden.
Hiljaisuuden jossa unohdus, ja me muut, paikalleenjäävät. Huone on valkoinen ulkopuolelta, eimikäänääni humisee kitkeränä.

Onko minulla nämä sanat, ovatko ne lukkoa vahvemmat. Olenko minä muutakin
kuin jokapäivinen työni, onko muutoksen keskuksesta ylipäänsä mahdollista löytää itseänsä. Mikä minä on jos minä itse ei suostu siihen. Köynnös, muratti ehkä. Tarvitsee pinnan. Takertuu seiniin ja muihin näennäisesti pysyviin pintoihin.

Mikä on voimistanut harmaan sävyjä, ja miksi ne venyvät vastavaloon.

Kommentit

Foxy sanoi…
parane pian Vii, että pääset lomailun alkuun!

onko teillä vielä menossa ompeluseuran kokoontumisia? mulla on vielä paljon kirjoja, jotka olisivat valmiina lähtemään kiertoon : )
viive sanoi…
mieli seuraa kehon perässä. ei siitä lomaa tullutkaan, tulikin solmu.

voi olla että on tulossa helmikuussa, ei tosin minun luonani. minulla edelleen tuossa odottaa yksi laatikollinen, pulkalla ervastille vedettäväksi. ihmiset veivät osan, osan luin itse, mutta vielä jäi.
lupiini sanoi…
Näin unta, että kävelin Kalliossa ison, pinkin ruukkuruusun kanssa. Olin viemässä ruusua johonkin veneelle, mutta kesken kaiken tajusin, että eihän veneille kuulu viedä ruusuja! Päätin siis tuoda sen ikkunasi eteen. Harmi kyllä uni vaihtui oudoksi kirpputorisekoiluksi ennen kuin ehdin toteuttaa ruusuaikeen :)

T: Lupiini (uusi bloggeri on OUTO)
viive sanoi…
uusi on nuhjo joo. kävin lukemassa postauksesi ja olisin halunnut kommentoida että kävelimme samoja maisemia. ja näköjään unessakin, vierailin valtterissa eilen. en totta puhuen enää oikein erota mikä on mitä, eilinen science of sleep-pätkä sekoitti pääni lopullisesti. olisi päästävä pois arjen tappavan tylystä tuttuudesta, en tajua miten en saa lähdettyä. tai tajuan, ilman rahaa ei kukaan lennä, ehkä edes unissaan, mutta kaipaan niin kahviloihin joissa tuoksuu vieras eurooppa.
lupiini sanoi…
Valtterissa kannattaa vierailla sunnuntaina, olen siellä silloin myymässä äiteen kanssa! Lentokoneet aiheuttavat minussa tällä hetkellä ah-haikeutta. Haluaisin olla vaikka Barcelonassa, tai wieniläiskahvilassa jossa tarjoilijalla on lumivalkoinen paita ja kiiltävä, pyöreä tarjotin.

Suositut tekstit