Tyttöseuraa

Tyttöjä, virkkuukoukkuja ja villalankaa. Lisää tyttöjä, niiden juttuja ja parsinneuloja. Ja yksi päärynänmuotoinen kissa. Ystävällismielistä pullataikinaa, pehmeää kuin siskon poski sormien alla, vaivatessa.

Ketjusilmukkajono kasvaa, kiertyy huoneen mittaa ympäri. Kirjontaa, sanoja ja yhteyksiä. Kuuntelen kuinka iltaa kudotaan. Katselen kasvoja huoneessa. Virkkaan puolihuolimattomasti pipoa jollekin, joka haluaa pakata ajatuksensa tiiviisti. Vieressä pelätään kolmiota, mutta saadaankin aikaan puolitoistametriä punaista kaulaliinaa, parsitaan kokoon apupupu ja pöytäliina. Pauliina on oikeassa, tämä toimii. Pikkurillejä särkee, haltioidun Anna-Jon naurusta. Tajuan etten osaa jännittää enää, oli aika kun kuvittelin kannattelevani kaikkien hyvää oloa, en uskaltanut päästää uskomaani otetta vieraitteni väleiltä. Edelleen seuraan enimmäkseen hiljaa ja kohtaamisia ihmetellen, kaksinkertaisille esittelykierroksille hymyillen, mutta ilman tarvetta paeta keittiöön näyttämään kiireiseltä.

Joukon ainoa mies keittää teen ja tiskaa kupit illan päätteeksi. Ompelukerhossa mies tarjoilee ja virkkaa ilman erioikeuksia. Vaikka tiedänkin kyllä tämän erityistapaukseksi. Vompattien sukuun kuuluvalla miehellä on hiukset ranskanletillä ja tyttöystävä joka virkkaa täydellisiä pipoja yhden illassa. Ehkä kyse on Setan testin naispisteiden optimaalisesta jakautumisesta pariskunnan kesken. Tai ehkä kerubivompatit vain tekevät niin.

Näen unta postauksesta jota en jaksa illalla kirjoittaa, siitä tulee unessa koulutehtävä. Kirjoitan jotain sukupuolten roolijakoihin liittyvää, unessa olen vakuuttunut ompelukerho-tradition merkityksellisyydestä osana naisen elämää. Aamulla herään naakkojen ääniin. Jossain pilvien takana paistaa punainen aurinko.

Kommentit

LL sanoi…
Kiitos Sinulle armoitettu väenkokoaja, tutustuttaja, tuvantarjoaja ja kestittäjä. Ajaton sunnuntaihetki kutimien kitinässä tarjosi lempeän laskeutumisen viime aikojen sosiaalittomuuteeni.
Anonyymi sanoi…
Teki hyvää, varsinkin vapautti minua suuresti aiemmasta pelostani tavata blogi-ihmisiä. Joten kiitos kun kutsuit(vaikka käsilläni en muuta tehnyt, kuin mätin herkkuruokia naamaan...)ja anteeksi, kun suu kävi taukoamatta.
-minh-
Veloena sanoi…
Ihanaa oli, kiitos kaikille mutta eniten Viille. Ja miten mielenkiintoista nähdä taas uusia naamoja... kiitos myös siitä, että Vomp sai luvan tulla. Ja mitkä korvapuustit, mums. Olipa varsinainen turvasatama sukujuhlien jäljiltä särkyisälle pääparalle.
lupiini sanoi…
Kiitos, oli tosi kivaa ja lämmintä! Voisiko parempaa sateisen sunnuntain viettotapaa kuvitella kuin kutoa ja jutustella ja napostella sisätiloissa kun ulkona vihmoo sade vaakasuoraan.

Unohdin muuten (tietty)tuhman pojan, jonka joskus lupasin toimittaa, se on Indiskan pussissa hyllyni päällä. Voisin tuoda sen joskus uuteen kotiinsa.
Kati Parppei sanoi…
Kiitos, kun otitte vielä hieman irralliseksi itsensä tuntevan siirtolaisenkin lämpimästi vastaan! Hetkestä jäi hyvä mieli ja toive tutustua kaikkiin paremminkin, yhdessä tai erikseen.
Eufemia sanoi…
Kiitoksia kaikille ja erityisesti Viive sinulle. Tämä täytyy toistaa, saisin silloin ehkä seuraavankin kirjotun tilkun valmiiksi, kuten illalla vähintään kolme kertaa jo sanoinkin.
Minäkin kiitän. Toivon tilaisuuksia keskustella enemmän, käyttää auenneita väyliä.
eeva sanoi…
Hyvä, että järjestit. Terveisiä Tampereelta. Sataa totisesti.
viive sanoi…
Hei kaikki, kiitos itsellenne että tulitte vaakasateesta huolimatta, ihania olette.

Lau, ystävän velvollisuus huolehtia sosiaalisuudettomuudestasi (sanahirviö)

Minh, hyvä vaan kun kävi, aina tarvitaan yksi päänavaaja ;) jotta muutkin innostuvat.

Velu, punainen myssy on mahtava ja nyt kuivumassa iltaisen sateen jäljiltä.

Lupiini niin se tuhmis, muistin itse sen jossain vaiheessa mutta unohdin sitten taas. Sinun pitää tulla käymään siis, kupille sitä ihanaa inkivääriteetä jota toit (kiitos vielä)!

P, musta oli tosi hauskaa että uskaltauduit mukaan Pagistaanista, olisi vaan ehtinyt jutella paremmin. Mutta seuraavalla kerralla, koska semmoinen on pakko järjestää jo sen vuoksi että voin palauttaa unohtamasi pagasterasian!

Eufe mía, minäkin kannatan toistoa ja Pauliina, toivottavasti tavataan pian, olisi tosiaan mukavaa.

Kiitos sp, täälläkin, saavista.
Anonyymi sanoi…
Sunnuntainen hetki oli lämpöinen. Kiitos ja virtuaalinen(kin) vilkutus! :)

Suositut tekstit