Huruhuu

Ikkunan takana ainoa oksa. Lehdetön tähdetöntä vasten.
Pilvisellä säällä kuivunut suoni paljastaa taivaan hiusmurtumat.
Tuuli on lakannut kiertämästä. Tiistaisia katuja keskiviikkoisina aamuina.
Alhaalla kuilussa raitiovaunut kasvavat jokaisella ohituksella talojen yli,
vyöryvät hiekkakentän rantaan, jolla kukaan ei ymmärtänyt lennättää leijaa.
Vain sunnuntaisin kiistaisia pentankkiryppäitä, käsikässuojattuja miehiä harmaissa takeissaan. Viiksekkäinä ja kulumiaan tiedostamatta kokoontuvat viime viikkoiset pojat, ajattelevat arvoituksia ohikulkijan suorittaessa tehtäväänsä. Ja niin mäki kääntää kylkeä.

Kuulat vierivät ylämäkeen puupallo katoaa rotankoloon kulkija astuu ohi, taittaa nilkkansa ja miehet kasvavat pojiksi. Kadonnut rantavahti lennättää leijaa, raitiovaunut murtuvat, kuilu arpeutuu. Torstai-iltana tuuli löytää taivaan helmat, heiluttaa pilviä kukkivaa puuta. Ikkunan takana kirjoittajan pöydällä syttyvät tähdet.

Kommentit

Suositut tekstit