heräsin. muistot alkavat. puita nimetään, ne kukkivat. läsnäolo tarkentuu, saa sisäpintoja. pieniä räjähdyksiä, kaukaista helinää. laivoja kattoja kissoja tuomenkehrääjäkoin toukkia hämärää. lokkeja valoa kukkavanoja tanssia pitkospuilla. ihminen, mies, monta, yksi. vatsanpohjassa valas. vettä, puiden vihreät varjot. myrskyyn syntyvät tyynet kasvot. takerrun. löydän. alan hahmottua. naurua ja jalat, ensimmäistä kertaa kalliolla kadulla kiven päällä. tyven syvenee, syntyy veli. uusia räjähdyksiä, lähempää. neliö on uuden muotoinen. aika on materiaa kuva kuvalta. se on suunta joka tehdään uudestaan joka päivä.
2005-2012
Kommentit