Kirkasta kylmää

Kirkasta kylmää, kuuraisten mäntyjen latvoissa keikkuvaa. Siitä voisi kirjoittaa.
Kirjoittaa siitä mikä on, minkä tuntee ihollaan, minkä silmä voi mitata.
Mutta kirjoittaa se minkä ei tiedä olevan, mihin ei näe tarttua.
Siitä minkä toivoisi tilalle.

Kymmenen tuntia unta. Toivoisi parempaa aamua.
Taivas karkasi ihastuksen kanssa. Tämä ikkunaton huone jonne olen kadonnut. Sen nurkissa kiertää yksinäinen epä. Toivo.