Kipupisteitä

"Muista nauraa paljon." Työpaikalla säännöllisesti vieraileva hieroja painelee nenän alusta ja ylähuulen reunaa, vahvat, karheat sormet ovat löytäneet jälleen uuden kohdan kasvoissa joka on ei-irtonainen, kiinni, silmäkulmissa on samanlaisia jumeja. Kasvojen lihakset ovat jännittyneet syksyn aikana tiettyihin kipeisiin ilmeisiin, hymyileminen on tuntunut työläältä fyysisestikin.

Hierojan kosketus kasvoilla, kaulalla, päänahassa tuntuu hyvältä vaikka kipu hetkittäin saakin kananlihalle. Sormien löytäessä korvanlehdistä lonkan seudun pisteet, katoavat sermillä eristetyn ympäristön äänet hetkeksi kivun alle. Palleasta löytyvät seuraavat. Hieroja lohduttaa muhkuroidessaan päänsäryn lähteitä auki, että tätä kohtaa pystyn itsekin hieromaan, joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Tiedostamattani olen jännittänyt pallean ja vatsanseudun lihakset lukkoon, hengitys ei kulje kuin pinnallisesti. Rentoudun puolen tunnin käsittelyssä, hierojanaisen päättäväisen ystävällisyyden alla.

Olen kadottanut suunnan edetä pois tästä pitkien varjojen maasta, mutta rintalastan hiljaista valitusta kuunnellessani pilkahtaa. Jos aloittaisin kehosta, joka kätkee kaiken sen saman mihin en ajatusten pyörittämisellä yllä. Jos saisin kehon vuodattamaan sen minkä mieli itsepintaisesti kätkee, puristaa ahdistukseksi. Joogaako sitten, pilatesta ehkä, vierailuja osteopaatille. Olen vierastanut klassista hierontaa sen kliinisyyden vuoksi, keho hengittää ja jännittää jokaisen tunteeni, mielen oikut paulottuina lihasten säikeisiin. Työpaikkahierojan sormet tuntuvat tietävän tämän, siksi kai niihin luotan ja rentoudun.