Harjoitelma

Oikaisen töihin tavaratalon läpi. Ohitseni, melkein varpailta, kävelee nainen kasvot kiinni, silmissä lasia.

Suruko soittaa näitä kasvoja?

Tänään on kolmastoista päivä, syntymäpäivä yhtenä, palkkapäivä kaikkina muina. 14. ihminen on mustatoppatakkinen mies, talven lakastamilla kasvoillaan sama nimeämätön. Katse kiinnittyy vastaantulijoilta verhottuun ilmeeseen otetta haroen.

Tiedän mitä tämä on. Huikentelevainen yritys huijata sekunti sielustasi, 14. ihminen. Mutta minä lasken teidät kaikki. Jokaisen vastaantulijan kiinnitän katseeni köyteen, jotta lepattaisin itse vähemmän, jotta kuuluisin enemmän. Mutta metalli siroaa Esposeen ja Kuuhun.

Tämä suuri lasilla vuorattu luola on kaupan pyhättö ja terminaali, jossa asetutaan alttiiksi transportaatiolle. Läntisten ja eteläisten osien naiset turkeissaan parveilevat aikamatkan toivossa lasisten tiskien vierillä. Työntävät lakatut sormensa purkkiin, kuvittelevat nuoruuden kämmenselällään. Myskiä. Raide numero vitonen. Juna meni jo.

Katso minua, pyydän jokaisella ohituksella. Silmäsi. Älä päästä otetta. Mutta metalli siroaa Espooseen ja Kuuhun.