tiistaina, marraskuuta 25, 2008

metrossa aloitan kirjeen. mietin kuinka tulen kertomaan vuodentakaisesta. vaunu keinuu laidalta toiselle, en näe lahtea mutta tiedän sen olevan siinä, sula. ves. 

talv. ja suvi. üks aasta nagu piirpääsuke lend. vuosi kuin tervapääskyn lento, kirjoitan. eikä se tunnu miltään vaikka se tuntuu ihan kaikelta. musta taivas. valkoinen. kotimäessä tuoksuvat saunapuut ja sataa hiljakseen. minulla on tämä onni.

sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Tärkeiden asioiden eteen asetetaan ovia ja pöytiä. Koko ajan on kesken. Koko ajan on melkein. On vaikea erottaa mitkä asiat liittyvät. Vain muutamissa paikoissa voi palata tuntemaan niin kuin eilen. On vaikea hyväksyä että ajalla on vain yksi suunta. 

Liike on kohti vaikka istun alas, vaikka kudon vielä yhden rivin.


tiistaina, marraskuuta 04, 2008

sammutetuin kynttilöin
eikä lunta sada oikein missään

asioilta revitään siivet
nypitään huutomerkeistä hännät
talteen tulitikkurasiaan
jossa ne sekoittuvat hiiltyneisiin tikunvarsiin
niin ettei niitä myöhemmin löydä
vaikka kuinka huutaisi äänensä käheäksi





sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

miksi minä en kirjoita tänne?


kuvittelen taas tammen pyöreinä kaartuvat oksat ja kuolevan valon taivasta vasten, niin kuin ne näin, aiemmin

koitan palata siihen kohtaan päivässä jona valo on oikein heinikon yllä, jossa metsä on niin kuin sen tietää. sammaleista kosteaa hämärää, ihmiselämien läpikulkemaa.

mutta tämä ja se kaikki muu on jo sanottu, ajatukset käytetty sanoiksi 
liian moneen kertaan.

on kuin haluaisin lottovoiton. kuun taivaalta. lumisateen laskeutumaan päällemme silmäniskusta. ja heti perään sen lämpimän kevätyön jonka tunteina kastanjan silmut paisuvat nupuiksi. kun haluaisin onnistumisen kokemuksen rakkaudessa.

sinulle minä yhä vaan suuntaan kuluneet sanani, miksi sinä et kuule minua. 


**
minusta tuntuu että tämän kaipaamisen minä jo osaan, opettakaa minulle jotain muuta.