Hymy oli mennyt kutsuttuna miehen viereen makaamaan, kasvot kohti kattoa. Mies makasi oikealla kyljellään, päätä kyynärvarren varaan tukien, kasvot kohti Hymyä. Hymyn kyljen ja miehen ylävartalon väliin jäi peukalonmitan verran vapaata tilaa. Tilassa liikehti. Hymy tunsi kahden kehon synnyttämän lämmön liikkeelle pakottaman virtauksen. Hengitys oheni kontrollin alla. Miehen hiljainen katse, Hymyn oma eleettömyys olivat yrityksiä saavuttaa tasapaino tilanteessa jota vieraus horjutti.

Hiljaisuus tuntuu hyvältä, Hymy ajatteli. Kaikki ne illoissa vaihdetut ajatukset, joiden kanssa jaksoi seuraavan päivän, solahtivat mieleen. Epäsymmetrisessä järjestyksessä ne kävivät näyttäytymässä muistin reunalla ikään kuin kuiskaamassa varmistuksen siitä, että tämä oli todellista. Että tämä hiljaisuus oli samaa keskustelua, että tämä mies. Käsi liikkui lakanalla, uloshengityksen mukana purkautui jännitys, vedensinistä villalankaa, jäi kiharalle kuidun antaessa periksi ja katosi huomaamatta läsnäoloon. Animoidut tunnetilat, ajatus käväisi mielessä, niin kuin sellofaanivesi ja pumpulipilvet, niin kuin tihentymästä purkautuva vedensininen villalanka.


--



Kommentit

Suositut tekstit