perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

from Japanese, "place to rest"

miehen painoinen vanhanajan vanilijan värinen patja tuoksuu pullataikinalta ja sahanpurulta, tuntuu tukevalta selkää vasten. nuuhkin ommelkuoppia poski puuvillaa vasten. makaan meritähtenä, kissa kömpii viereen, asettelee etutassut rinnan päälle ja tunkee takamustaan kainalokuopan koloon, valuu pian kylkeä pitkin ja nukahtaa. katto heijastelee pätkiviä kuvia, mieltä repii kahtaalle järki ja tunne. valo on tasaisen varjotonta. hitaasti hiipii uni hirsimökkiin, leivinuunin takaa, makea, kuvaton, valkoisen lautalattian poikki. siihen minä nukahdan, lämpökuoppaan, kylkisykkyyn, karviaskerän viereen. herätessä soi sateessa lintu.

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Olisinpa saari

minä ja kaikki impure thoughts
of mine

käsillä tekemisen ilo kasautuu hartioihin
kastuneen villan kilot
moninkertaiset
mäntysuovassa mitattuina

aurinko selällään järven keinussa
muu maailma paikallaan
jossain
muualla

**

olisinpa saari oma pieni samettinen makean veden kumpusi
sammaleista kumparetta risukkoista kivikkoa yhtä loputonta sileää selkää
talvisin ylösalaisin tyhjä ja tuulinen
tukka takussa sateenpitävä maamerkkisi olisinpa
saari soutusi tiellä nimeämättömänä kaunis
--

torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Rakeinen kuva mökistä

Ostan kesämökin ja olen sen myötä varaton, senkin myötä. Olen pelosta huolimatta onnellinen. Selviytymisen pelosta, en ole todistanut itselleni pärjääväni omillani, edelleenkään. Omillani, joka saattaa olla varallisuuden vastakohta, vaikka tästä minulla ei ole varmuutta. Olen liian laiska pohtimaan kumpaakaan juuri nyt. Maistelen vain varallisuuden erästä kulmaa, venytän kieltä - vaarallisuus. Mutta olen siis onnellinen, vaaraton. Ajattelen ehkä Vepsän saarta, josta minulle kerrotaan, ehkä metsää tässä jossain lähellä. Ehkä metsää, varovasti. Mökkini on kurpitsankeltainen ja siinä on terrakotan punaiset siivet, kuvittelen. Pale pumpkin and terracotta. Siinä asuu kaksi parhaina hetkinä, joita ovat jaetut. En tiedä asuuko siinä kissaa, se ehkä selviää myöhemmin. Kissalle on kulkunen samettipannassa. Ja toive. Karviaisonnesta muualla, Piipupunkeroni, oma harmaa kehräävä karviaiseni. Travelling gooseberries. Maybe.

Hetket kirjoittaa luopumisesta
, kirjoitan muistiin.

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Siihen menee ikuisuus

evigheter, det kommer att ta evigheter

montako laitetaan?
raskas märkä vihreä kevyt raskas märkä virhe kevyt hengittää

pajupolun päässä rho-do-den-dron

koneenkäyttäjä ei löydä kyyneileitään
väsyneenä silmiensä antamiin näkyihin
raskas märkä vihreä portti pysyy auki

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007

valoisinkin on hämärä
viileä hyvä paljaalla nilkalla
kotiin polkiessa

keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007

radio silence

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007



the things we live for
hyasinttipuiden aika
kuuma kallio selällään,
melkein

--
njah tuljkin vaan syreenipuuroa

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

my two faced violet i kill you
unissa aikamme kiharahiuksiset filosofit
eturivissä
latelemassa ilmeettöminä rakkaudentunnustuksiaan tiedolle
lehto kysyy kuka kirjoitti ja jakaa kangasruusuja
ei pääse runoaan loppuun puhelulta
minulla ei ole virkaa arvasta puhumattakaan
kun puhutaan antologiasta tai mustasukkaisuudesta
toisten sanoja kohtaan
ja toisinaan
jään itselleni kiinni valheesta

ympyrään syntyy aina kaksi piiriä
ihmisillä on vaihtuvat varjot
koska valo on liikkeessä

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

tors dag, niin lä hellä että melkein vier n es
osaamallani tavalla lähestyn sinua

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Note 2 Maj shelf

when spamming your own blog, go to bed
hönsgödsel
mutta-paikkoja

South-western is were our former president..

- vihreävartista kesäsipulia, edellisiltana työpaikalle unohdettu nippu tai tuoreempi
- mustasilmäpapuja, huhtikuisia, pakkasesta
- varhaisperunaa, mielellään hymykuopallisia, timot erityisen sympaattisia
- valkosipulia

kasvisliemi
ruokakerma

salviaa, kaksi kertaa, tupsuttaen
korianteria, morttelihienoa
mustapippuria, muista ostaa lisää
neljännes linnunsilmächilin palko
dijon sinappia, kunnes uskot vaikka et olisi varma

muista:
sulata kimpale omaleivottua

Ja kesäkuun kuudes

puoliliukua tällä puolen toisaalla ystävän sanat ja kesäkuun kuudes, jo yliylihuominen. päivät ovat herätessä ensikuun keveitä, ja muistaa kuinka oma keho ei painu pohjaan napa edellä vaikka delfiininiä hyppisi. kunnes muistaa sen mistä eilenkin lähti, ja vaikka siihen saisi polkea rastaslaulua pääskysenkaarta maitolämmin ilmavirta iholla kaupunkivihreän poikki ja katsoa vapaana auringon kiloaman lahden ja polkea vielä korttelin verran kiertotietä kesäihmiskasvoja, niin hartiat jo aavistavat, silmien takana häilyy jyske ja hymy on pian tahmea yritys vain.

-- siitä kuinka uskallus vaatii mielikuvitusta --

ja kuitenkin tämänkin päivän ilta ja uuden oppimisen sorlaava ilo, jonka puhaltaa keuhkoista pää pinnan alla pelkäämättä. ja vaikka krooli on toispuoleista tuulimyllyä horisontittomassa taulussa, löytää keho jo rytmiä aineessa, joka on temponut ja vatvonut ja heittelehtinyt, noussut hyökynä pään yli unissa, huuhtonut huudon herätessä. ja nyt, meillä kaikilla uimarin pinnalla pysyvät päät, uusissa lakeissa, otsalle vyötetyt lasit.

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Uimakoulua

vaatia keuhkot täyteen
oikealla tekniikalla maata meritähtenä
uskoa aineen ystävällisyyteen
vedenalinen helinä korvissa

katsoa kummalle kyljelle keho kelluu

--
eilen olisi pitänyt
arabian night julmempi syvä
ei jättää roikkumaan
tähän maitoaamuun kun polkee
keuhkot tyhjinä ja forest green
suhisee seiniksi ripustettuina

hiekkatien ratina purennassa
orvokinsiniseen helppoon puuvillaan
hevoshaan kautta saniaismetsään
anisklähmää taskussa pastilli
lapsena annettu ja nielty
kesäkuva

--

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Dreumen, lass mich

Itähelsingissä, Vartiokylän hevoshaan rinteessä. Tyttö kaivaa uutta maata nuorta mannerta, kaivaa jääkauden aikaisten itkurailojen alta polkua. Ruskeaa savista maata on kuljettava paljain jaloin, kylmää onnea, jonka reunoilla kasvaa vihreä nurmi. On huhtikuu julmin kaikista kuka sanoi niin t s eliot ja lumikki. Uni vaihtuu, räntäsateessa vieraillaan vanhassa unessa teollisuusalueen ompelimossa toivotaan uusia lapasia, katsotaan kuvaa kuunnellaan sodanaikaisia julmuuksia naisia häkeissä kivitetty kuoliaiksi, ompelijoita. Ovat. Käyttäneet ihmisen luusta tehtyjä sormustimia, heidän rikoksensa. Minä saan uuden hameen kuolleen naisen vaatteen pinkein napein. En osaa olla onnellinen. Uni vaihtuu, kotimäellä talot ovat korkeampia, edelleen asun. Kuollut koira elää vintillä, syö linnunpoikia unohdettu, se viedään lopetettavaksi uudelleen. Säkki on raskas, en tiedä. Mitä koiralle lopulta tapahtuu, mutta kaupunki on kaunis, talojen välinen ilma. Värit ja taivas, kaikki on kuvattava muistoksi. Mentävä naimisiin pojan kanssa joka pitää parturia ja pesulaa, 5,30 se maksaa, koiran lopetus. Minä haluan olla sinulle viehättävä, kunnes se päättyy. Isoisäsi lopettaa liiton. Sinun paitasi on tahraton valkoinen. En muista muuta, mutta isoisäsi salkku on painava asiakirjoista, kynä kallis, jolla liitto puretaan. Viimeisessä unessa istutaan kirjoittajakurssilla kemianluokassa, kaikki on vihreää. En pysty keskittymään, kuunteleminen on hankalaa, luettu teksti hajoaa taustaääniin. Te olette kirjoittaneet kuunnelmia laulumuotoon, loppusointuineen kaikki on niin valmista, omaani ei lueta ääneen, koska olen halunnut niin. En ymmärrä keskustelusta juuri mitään. Miksi ruskea viittaa Kekkosen kauteen, tai italialainen silta on paras tapa kuvata kyseinen tunne. Ulkona on New York tai suuri kaupunki, jonka yllä leijuu tuhon uhka. Kaksi tornia ne samat kuvista, ovat tulessa jo. Hissi ei toimi, ihmiset hiihtävät laskettelusuksin turvaan, varmoina pelastumisestaan, hullut. Minä en tiedä mihin joudun mutta sillä ei tunnu olevan väliä. En osaa pelätä

mitä mä en tiedä

mä en tiedä mitä mä voin tehdä

mitä mä en tiedä mä voin tehdä

en tiedä voin tehdä mä mä mitä

voiko kukaan tehdä mitään mä

en tiedä enkä tehdä voi mitään

varsinkaan kun tekeminen on

tällä tasolla eikä keho kuuntele

käskyjä ja mieli nielee kaiken

mitä sille syötetään käy kierrok

silla ja oksennus on ainoa sana

joka tulee ulos oikein

Syitä siihen miksi

toinen lasillinen kylmää mustikkakeittoa