maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Luku sanoja

Päivämäärät lähenevät ja loittonevat, niin kuin hengitys ne voi kuulla huoneessa jossa ei aamuista nukkuvaa kissaa. Monesko tänään on mikä. Se kuinka kuljen, mihin katseeni kiinnittyy, tunteeni, se ei lopultakaan löydy ylöskirjatuista päivistä. --

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Tampester

Aamulla astun junaan joka liikkeellelähdettyään pöllyyttää ja rätisee, vie minut perille vihreään kaupunkiin. Tamsteri on jostain syystä aina ollut minulle vihreä. Synestesia-syystä kai. Olkoon miten vain, tällä hetkellä kun olen kahlannut valkoista ja sinistä kylmää ja kirkasta, ja valoa on ollut suodatettavaksi asti, on hyvä hetki lähteä. Sydän on rauhassa. Villan alle kätketyssä tallessa tekee työtään lihas, jonka kammioissa järki ja tunne asuvat pelon ja ilon kanssa paritaloa. Tampurilainen, here I come.
Kun sulatat minua viidettä kertaa alan uskoa

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Havain

jäinen kaukalo kaikuu ja kolisee taivas on korkea tällä kohtaa miehen kädet ovat irrallaan koko olemus kolmen seurueesta irrallaan tukematta kehenkään mitä se on sinuun sattuu samalla tavalla kuin minä tunnen kivun voiko olla että tämä ei ole minua varten haparoida haroa ilman tukea ketään selän takana kävisikö tuuli kylmemmäksi kovenisiko maa jos tarttuisin tarjottuun käteen


-- sousoliaiploukit
se että joka askel on kivun suuntaan

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Ajatellut, lähes

nyt kun huone on lakannut ja värit ovat palanneet

kulunut lasi säilöö punaisen juoman, hetkeksi
olen sanonut kaiken mitä olen ajatellut, lähes
enempää minulta ei voida pyytää, nyt

ei ehkä koskaan

ehkä enemmän kuin koskaan nyt,
toivon että ottaisit minut,
kuin tilanteen,

haltuun

Tuoksuu vieras eurooppa

Kaipaan kahviloihin joissa tuoksuu vieras eurooppa [se on pienellä koska se on tuoksu tai haju tai tunne tai tila ja koska haluan niin]. Kaipaan tummapuisiin pöytiin juomaan pienestä kupista tiukan kahvin. Kaipaan ristiä jalat kiikkerän pöydän alla, keinuttaa oikeaa vasemman yli, kolhia joka-aamuisten rutiinien kuluttamaan pöydänjalkaan oman merkkini. Kaipaan kummallista rasvanhajuista vieraskielistä tunnelmaa, josta tietää että se on sama, ajanmääreestä huolimatta. Sama joka aamu, samanpituinen joka aamu, jossa vain toisinaan sesongin ulkopuolelle eksyneet turistit ovat murtuma kuvioon, harvakseltaan sattuva, nopeasti unohtuva poikkeus. Kaipaan himmeälasisen ikkunaoven kolinaa, askelten hiomaa kivikynnystä, jonka takana katumaailma kohisee joka ovenavauksella.

Kaipaan viereisen pöydän tummasänkistä välinpitämättömyyttä, miehiä ja naisia, joiden suissa sanat muodostuvat eri rytmiin, joiden huulilta nauru purkautuu kovaäänisenä, tupakanmakuisena.
--

Muutosvastarintaa - better not bother

mitä sitten jos maa heiluu niin että jalat eivät kanna, ja jos kuilun reunalla horjuen kykenee ajattelemaan vain tipahtamisen autuutta, mitä sitten jos siellä ei mikään, jos alas, alas, kevyesti, ja siellä ei mikään, elä, kirjoitan kirjoitan kirjoitan ystävälle, kuuntelulaitteet turvallisuuden kuoltua, ne revitään seinistä, nahka sielun päältä ne revitään haarojen, haarojen, haarojen, keskustelua wordista, mitä jos en koskaan enää halua. koskaan uskalla päästä irti sinusta, tai sinusta, tai sinusta enkä tunne enää koskaan sillä raivolla jolla upotan kynteni päälleni kasvavaan selkään, mitä jos, mitä sitten -todellisuus karkaa minulta, flip, flip, flip,

huone on kasvanut laidoiltaan yli ja on nyt kauttaaltaan valkoinen, kaikkien pintojen päälle levitetty tuttuus, pian se hukuttaa, luminen letto, viekää sekopää pois, pii-paa,
pii-paa

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Riemuloma

Näihin uutisiin tähän vaihtuvaan kuvaan
yritän etsiä kiinnikettä, korulukkoa vahvempaa
jotain mikä ei häviä, vieri, hautaudu, luisu pois
näkyvistä ja siten lakkaa
olemasta se pysyvyys jona sen olen halunnut nähdä.

Selaan silmilläni, mieleni seisoo seinällä, katse
kunnes kuuntelen sanojasi jälleen ja vastaan niin kuin vastattava on,
rohkaisevasti. Sanottava se mikä on ilmeistä ja odotettua,
tämäntyyppisille keskusteluille ominaista.

Aika liikahtaa seuraavaan, jättää jälkeensä pitkän menneisyyden.
Hiljaisuuden jossa unohdus, ja me muut, paikalleenjäävät. Huone on valkoinen ulkopuolelta, eimikäänääni humisee kitkeränä.

Onko minulla nämä sanat, ovatko ne lukkoa vahvemmat. Olenko minä muutakin
kuin jokapäivinen työni, onko muutoksen keskuksesta ylipäänsä mahdollista löytää itseänsä. Mikä minä on jos minä itse ei suostu siihen. Köynnös, muratti ehkä. Tarvitsee pinnan. Takertuu seiniin ja muihin näennäisesti pysyviin pintoihin.

Mikä on voimistanut harmaan sävyjä, ja miksi ne venyvät vastavaloon.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Das ist für mich

Tänä yönä lentänevät liskot, vaikka kaupunki makaa hiljaa
pehmeä valkoinen, askeleen alla narskuva.

Hymyilen, vaikka saappaan vetoketju sanoutuu irti kotimäessä. Hymyilen vaikka sille, että jos joskus epäilenenkin rakkautta, saan tehdä sen muista kuin valtiollisista syistä. Ja vaikka sille, että taivaan sini on edelleen taivaan sini eikä olemattomaksi väitetyn kansion kansi.

Kuumeilen. Pehmeys narskuu. Pienet tähdet tippuvat eteeni katuvalon keilassa.

Post scrip (mini)

Kuu rake le(le)
jää oksi
antidant

te ja mi nä
mä ke
lit te roid en
kiu
kut (kut) tel e nää
jää vii me
isiksi

p(usu)s.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Regresjun

Uusi punainen pulkka kolahtaa eteisen lattialle, korvaläppälakki rutistuu perässä. Vessan kynnyksellä istuen en olekaan itkenyt. Kirkas on ajatus ja kyynel kun tajuaa oman pienuutensa. Mini-me. Villahamesyliin noussut kissa nostaa päätään, ihmettelee mikä tuolle nyt. Kurr? Harmaan selkä kastuu, aika valuu kynnyksen yli, lämpö kiertyy pikkuhiljaa varpaisiin takaisin. Tarkastelen tilaa jo tyynemmin. En muistanutkaan tätä tunnetta, tai tätä toista joka polttaa vedet silmiin. Hävettää ja raivostuttaa vuorotellen. Helvetin ämmä jotain holttia. Näpytän anteeksin, onneksi ei tarvitse puhua. Kestää(minkä)kestää,

kolisen portaita, kompuroin
l o
m
a

l
l

e.

Lomalla olen mm. kuvannut savupiipun

olisi etsittävä aurinko, viiden vuorokauden ennuste merkityksineen. aika venyttää merkkien väleistä rytmin. hahmoton meteli. etsittävä vieras kieli, jonka edessä voin vain olla vaiti.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Taivas on harmaa Cadillac*

kun on tulossa jostain ei liiku irrallaan

piste joka loittonee olet sinä, tai sinä, tai sinä, tai

reittiä ei ole valittu, minä vain kuljen sen

ankkuri olet sinä, tai sanat

nyt lumi peittää ne, nyt minä

tai vain minä

tai taivas

harmaa äänetön sade valkoisen

















*Teemu Paarlahti, 2000

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Att cykla är att vägra

ensimmäinen päivä
sateenomainen
ohittavia pakkasihmisiä
laskeutumassa minä olen
alkaa

sanoilla ei ole järjestyksen kannalta merkitystä

torstaina, tammikuuta 18, 2007

Aggravation unreleased

sinulla on suu ja siitä pulppuaa asiaa sinulla on lievästi ulkonevat hampaat ja suu joka nauraa joka säikähdyksellä joka kysyy mitä mitä mitä miksi miten tämäkö ja tietää vastauksen joka asiaan silloin kun ei kysytä

sinulla on suu auki hampaat hampaat hymy ja ihana tyttöys pulppuaa naurussasi ja kun kaivat nenäliinaa tämän kauden nahkalaukustasi otsasi rypistyy hieman

sinulla on suu ja sanat ja mielipiteet on on on ja mielipiteet jotka teillä on kotona valmiiksi mietitty ja suu ja suu ja suu joka ei epäröi korottaa ääntään joukossa

elämä sinulla on valmiina edessäsi ja miehen kuva ja naisen ja iltaisin kun tulet jumpasta kotiin on maailma taas kerran valmis
siitä kuinka syvään päähän ei voi kahlata

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

Toinen kallio

hahmot meissä, aika kuin öljy
paperiverho suodattaa valoa huoneeseen

olen katsonut ikkunasta
olen katsonut kun rakastat minua

ruudutetun lattian reunalla pöytä ja tuoli
kuvio on tuttu jostain

puu ei juurikaan kasva vuodessa
tai kerro

ruudut mustaa ja valkoista pöydän alla
sielläkin on itketty

aamukahvin olen osannut keittää
syksyisin ja kevään tullen lehdet

ne on korjattu pois
polkupyörät vaihtaneet ikkunan maiseman

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

se että välillä on kirjoitettava se mikä viimeiseksi tulee mieleen

Heillä oli pesiä hiuksissaan - very non sense

hyllyn väli (väli) h
yllyn
väliltä väli tän väh

emmin löydänkö
etsi (väli) mäni
menimenimen

kol. kol. kol.
me
pys äkin väliä kirjan s (IV) ua
ihmis tuu li saa sil t vu ota m (uk) aan
liian väsy nyt

tuuli kier
tää tunne
(sa)lissa kasvot

he
ltä ja kaukaa poiskään ne
tyt
öt ovat tie toisia
omani eivät kerro m itä än suunnasta t aie täi syy d estä

olenko k en en
kään muun
olet ta en ajat ell en
kään muun

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

se että venäläinen kitara joka nojaa seinään eikä kuulu (siihen)

Ihania olette

laskeutuu, jostain nousee
lepää, yllämme
ja myös se
koskettaa meitä

ella laulaa, huoneessa ja sen takana on
sydäntalvi
ellan äänessä tammikuu

nyt minä nukun ja he keskustelevat
nyt minä nukun heidän ääntensä kannattelemana
tutussa kehdossa
ulkona syntymä ulkona
sydän talvi

perjantaina, tammikuuta 12, 2007

se miten lokki sulkee siipensä harmaata pakkastaivasta vasten

keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007

Taivas työmatkallakin

alas alas
mies putosi taivaasta mereen
hymyilyttää
alas
ilmavirta puskee vastaan
tuossa kassissa ei ole
luistimia
alas
nojaan vaunun palomiestankoon
lapaluut lepattavat tyhjää kun luen
siemauksen aalloista
ylös
ylös
Rhodan puheessa on tuttua
kaipausta - kömpelö pullukka
vedä I työnnä
toisin kuin Jinny
ylös
kuu vyöryttää yötä
ovesta
ylös

Kirjat ikkunalle

Ostaisinko sitruspuristimen esineeksi? Äänesi kaikuu tekstissä. Näihin koneisiin ei saa lisälaitteita erikseen. Tuossa painotat pitkää vokaalia. Meillä on tämä tarjous. Sana venyy pehmeänä suussasi. Ostamatta voi selvitä hengissä. Kiitän. Olla tavarataivaassa. Kirjat on jokaisen kannettava mukanaan. Tauluja seinille. Pinoa kirjat. Sitten tulemme nostamaan ikkunan seinälle ja sen selästä näkyy taivas. Nosta kirjat ikkunalle. Kirjat on jokaisen kannettava mukanaan. Kipsikastanja. Sänky viikataan nurkkaan, ollaan tavarataivaassa. Teetkö hieman tilaa. Sana venyy pehmeänä. Herättävä. Matto keritään auki. Aamu. Se on siniharmaa. Tarjous on tästä satakaksikymmentäsenttisestä. Tarvitsen ilmaa. Viikkaa sänky nurkkaan. Nosta kirjat taivaaseen. Tauluja seinille ja ikkuna. Listoissa asuu hämähäkkejä. Öisin kun olet vapaa kahdeksanjalkaisten tanssiaiset tyhjän lattian poikki.

maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Kasvaa vai vanhenee

Milloin on aikui
Millainen on
Mikä on meidän muotti ja miten se rikotaan

Kahdeksi kko?

Asiat ovat kadota. Hattu tippuu sylistä. Lapanen jää tuolille. Sateenvarjojen heiluriliike raitiovaunun sisäkaiteella. Sitten Hei, anteeksi. Ovat kadota. Oho, kiitos.

Punaiset lapaset viimeksi nähty.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Puuturhuri tuhri

vihreä immobile pään yllä öisin
ei haaro mutta ei kuolekaan

niin kuin toiset

--
unta unesta näkisin

(väkisin)

Frohe Freitag

bööna haisee

luktar liksom
inte rosa, -or
utan böna,
bön, - or maybe not

mutta mistä papu tulee
jossei padasta

keskiviikkona, tammikuuta 03, 2007

Saaksnäillä leikkiä

väärän vuodenajan valo
kuvan kääntöpuolella käsiala
ruotsinkielinen
runo jossa olet

ok

atoaa aika

toaa aikatoaa

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

How to fool a moon

Kuu kantaa kaiken uneni
sen täysi täyttää taivaan

nukun tai en
se ei sammu

silmä /tikku /risti

Uutuutta

Kiinalaiset tulivat käymään,
kieppuivat aikansa,
vaihtoivat vuoden uuteen

Meriveteen tippuvat kipinänpalaset,
kuinka kukaan ei kuullut niiden sammuvan,
mutta minun poskeni olivat lämpimät,
ja kuvittelin kaikenlaista

Siihen aikaan ei puhuttu sanoja,
mutta olimme siinä yhtä kaikki

Keskellä kaistaa punainen takkini,
ja tyttö joka olisi saattanut olla,
vuodenvaihteessa tai tähtisateessa,
ajatuksissa