perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Sitten on uneton

Kivijalan reunalla kurottaen, ikkunan kautta.

Unettomana olen aloittanut kirjan ja ymmärtänyt miten ulkopuolella olen. Olettaen avattu siivekäs hengittää käsissäni. Roikkunut avatussa ikkunassa. Koittanut tarttua sanoihin jotka olen valinnut ja eteeni asettanut. Nämä ovat omia sanojani, minun tekstejäni. En ole saanut ajatusta asettumaan, jalka lipsuu, käden varsi ei riitä.

Sitten on uneton yö, ja vieras nainen, jonka vieras kirja, josta minun ei pitänyt pitää. Keskittyneenä, horjahtamista varoen venytän kylkiin senttejä. Yhtäkkiä olen lukenut sata sivua, unohtanut etsiä teennäisyyksiä. Näin, tätä sillä tarkoitetaan, tämä ihminen on käynyt kielen sisällä. Noussut askelmat kuistille, astunut ovesta, istunut keittiönpöydän ääreen, omien sanojensa ääreen ja kurottelematta järjestänyt niihin kielen.

Minä olen kutonut lapasta ja huovuttanut tossua. Painanut kankaalle kuvion ja suunnitellut monogrammia medaljonkiin. Kuljettanut lankaa kuin ajatusta pyörittänyt sormilta puikoille sitä joka eniten vetää, uskaltamatta ja uskotta, että minusta löytyisi se, sitä. Uskaltamatta aloittaa, kuistilta porstuaan, porstuasta keittiöön. Katetun pöydän ääreen, töihin.

[Sitä samaa kirkasta löytyy joka puolelta, saa minut muistamaan aiempaa keskustelua kaunokirjallisuuden käsitteen elastisuudesta, siitä mitä kenties on tuleva.]

torstaina, joulukuuta 28, 2006

Kuorella seisten

pehmeä äänesi kun eroamme, odotan

maa joustaa jalkojen alla, seison kuorella
mukulakivetty kilpi jonka alla eletään arkiaamuja ja
päältä ajetaan pyhäyön viimeinen vuoro

kun en enää odota vaan olen sisällä ja liikun
joku nauraa vasten lasia ja mietin vieläköhän huomenna
muistaa

nousen noustuani
vaunusta mäkeen ja haluan kuulla
odotan että askeleet
jäävät pois, vaihtavat suuntaa, vaimenevat
enää selkäni takana ei kulje ketään

paitsi uni, ohuena
kulkee selkäni takana
huonoa unta
liian ohutta levättäväksi
heikkoa muistaa ja palata

tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Kuuntelen



kuinka se soi

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Joulupuuroa

Kävelevät rinnan, tuossa. Jäinen tie
ei katoa alta vaan pimeää puistoa, tietä
roikkuvat valojen kellot ja kesä
pyörivän muodon toisella kaarella
krokettipallo, paljaat olat ruohoa syövä koira hihnassa
ja soitin mikä, kysyy? "Rainstick." ja se toinen,
nurmella tiimalasirumpu joskus tomaatteja yleisöstä

Asiat ovat erisuuria kokemukset määrättömiä, vihta
esimerkiksi elokuun koivusta pääskyset
painavat puhelinlankaa hymyyn
joku itki bussissa surun pikkukiviä sateen syömä tie
Jäinen, tuttu. Puisto pysyy ja me luotamme eri ajassa kuin kaislat kasvavat
pimeästä pinnasta huoli on tänään toinen tai sitä ei ole

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

nukku vana

hehkulamppujen sade ohentaa pintaa jonka läpi ajatusten virta

huone on niin kuin sinä olet
läpikotaisin
nukahtaessasi unessa
nähdäksesi valossa
nukkuvan kasvot

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Joulurauhaa

enter no

enter no(silence is the blood whose flesh
is singing)silence:but unsinging. In
spectral such hugest how hush,one

dead leaf stirring makes a crash

-far away(as far as alive)lies
april;and i breathe-move-and-seem some
perpetually roaming whylessness-

autumn has gone:will winter never come?

o come,terrible anonymity;enfold
phantom me with the murdering minus of cold
-open this ghost with millionary knives of wind-
scatter his nothing all over what angry skies and

gently
(very whiteness:absolute peace,
never imaginable mystery)
descend

Hiljan minut esiteltiin E.E. Cummingsille, kovakantinen käsipäivää, hihittelin. Raitiovaunussa, vihreä kirja sylissä löysin uutta uudelleen ja palautin hymyn ikkunaruudulle.

Kiitos sinulle tuttu tai tuntematon, olet tehnyt vuoteni.
Ole rauhassa, voimaannu, pian alkaa uusi.

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Sysi söi sissin yössä

Sysin vai sysein huominen, mietin vasta myöhemmin
kun olen jo liukastunut ja punaiseni helma helähtänyt
keltaistasi vasten. Keskellä katua halaamme, kielto ja
huomio, joulu ja pääsiäinen, pimeän polun päätteeksi.

Sysin,
vuoden pisin
pimeä.

Valosta ja ystävyydestä vuoden pituisesta ihmeestä.

Ahi

joulu menee hartioihin palleaan ja leukoihin
joulu menee nopeasti ohi hitaasti
ja syvään hengittäen

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Sentin saumavaralla

käännä oikeat
puolet vastakkain ilon
selkä surua vasten ja kiinnitä suoralla

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Katu ajonne sejohtaa

Ihmisenpojan anturat huitovat ilmaa, se ynisee pian
se itkee ja sen itku on avain ja sen pienet sormet
tiukasti surun hakaset ovat muutenkin löystyneet

Haluaisin vastata kysymykseesi jotakin muuta ja kertoa
kuinka kaunis olet ja oletko jo huomannut mutta seinät
tuovat sinut ja kaiken
liian lähelle

--

Kevät on laitettu kaapin päälle odottamaan
ja kun löydän vasemman jalkani kävelen
kotiin katua jonne se johtaa

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Tanpereen junaan

Olen lähdössä ja toivon löytäväni pitsialushameen. Tiedän liikkeen jossa moinen aarre saattaa minua odottaa, toisessa kaupungissa. Huomenna ylitän kosken ja jatkan katua ylöspäin Hämeessä, kirjastolta käännyn vasempaan.

Omistajanaisella on hämmentävän kova ääni ja päällehyökyvä myymisen into, mutta liike täynnä aarteita menneiltä vuosikymmeniltä siinä määrin, että niitä hypistellessä korvat saavat luvan soida ja kestää.

En pääse illan kumpiinkaan pikkujouluihin, mutta menkää te ja jakakaa hymyt, glögi ja piparkakkutalo.

Halauksis!

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Liikkuvaa pysymistä

Sade näppäilee liikkuvaa lasia joka heijastaa mielikuvasi ohiajetusta maisemasta
Auto on ylittänyt jonkin rajan saapuessaan, muistisi ei yllä siihen osaan kaupunkia josta on joskus ohimennen kuullut puhuttavan nimellä tämän numeron yhteydessä Ajatukset menosuuntaan istut laukkusi viereen ja unohdut Kun asiat ovat hyvin ja hymysi lempeä näin saattaa käydä Yleensä asiat ovat kun olet liikkunut turkoosin sisässä hengittänyt höyryä kävellyt tasatahtiin ehkä tullut ymmärretyksi Silloin saattaa käydä niin että päätepysäkki ja mitä siitä seuraa unohtuvat hetkeksi seuraavat seitsemän ja puoli tuntia joina pääsi sisään ahdetaan pala maailmaa joka on pakollinen ja vain siksi hyväksyttävä

**
Aamuun herätään unihiekat kurkussa yöpilvien kuiva pumpuli syvällä poskionteloissa kannetaan flunssa unesta valveeseen särkevin hartioin Kissa tekee pesää paperikaappiin ja olet myöhässä kaikesta sovitusta

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Kirjakaupassa, itsekseen

Naisen suu on napsunut jonossa takanani, närkähdyksiä. Minä en ole matkustanut niin kauas, että tietäisin olisiko se jossain päin otettu tervehdyksen eleenä. Hengitän syvään. Vielä on kirjan saanut pakettiin ennen joulukiireitä, eivätkä miehet edelläni, yksikään, ole osannut valita minkä väriseen paperiin. Hermostunut naurahdus, silmien liike, ihan sama, se on hyvä, juu. Ovatko miehet värisokeita, neljä ei riitä otokseksi. Tummansininen, harmaa, tummansininen, musta villakangas-selkä ei osaa sanoa. Minä olen myöhässä ja hengitän.

Oleminen on sisäänpäin. Mietin miksi minua luullaan, kenen siskoksi tai tyttäreksi. Ruosteenpunaisessa vakosamettisessa essumekossa on napit selän mitalta. Lastentarhaopettajan mekko. Mietin valokuvia joissa on pyöristetyt kulmat ja kynnen alla ääntäpitävä pinta. Mekossa on taskut ja olkaimet, toisen taskuista laitaan kiinnitetty raksupinni. Kuljen kädet näissä taskuissa. Pyöristetyt kulmat ja ruskean eri sävyjä. Froteekypäriä hiekkalaatikolla. On ollut alkukevät, äiti on kaunis. Minulla olisi yhdeksän vuotias tytär tai poika, jos. Olen äitiä vanhempi. Kuvassa olemme neljän ja kahden, nuorempi on sisko. Minun jälkeeni ei tule ketään. Voiko sellaista asiaa päättää. Olenko haaveillut mitkä piirteistäni kasvaisivat esiin ihmisen syntymästä. Voiko sellaista päättää.

Nainen on kysynyt onko tässä kassa kassalta, seissyt kassajonossa kassa-kyltin alla. On niellyt viimeisen närkähdyksen koska olen helppo ja nopea, enkä esitä kysymyksiä. Katto on korkealla. Kirjoja on pinottu esille, turhimmat etummaisiksi, runot viimeisessä rivissä ennen lepotuoleja. Mutta se riippuu tietysti mistä kohdasta katsoo.

Olen olemassa ja hengitän. Yritän miettiä mitä vielä toivoisin, eikä se tule. Onko se, sitä ei ole. Tarkoittaako se, kaikki on tässä. Lakatakseen jonain päivänä olemasta. Olen ollut äitini ikäinen. Tänään tunnen itseni vanhemmaksi.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Pimeästä

Pimeässä asiatkin ovat. Pimeässä. Pimeästä, pimeään. Pimiö. Pim. Tsirptsirp, vastaan ystävän viestiin, kanarianlintuna mietin hiljaisia tyttöjä, jotka eivät tunne mitään. Olenhan itsekin sitä lajia, toisinaan ja toisinaan kohotan kulmia ja kuvittelen kulkevani varpaillani, koska tunnetta on kukkuroiksi asti. Pimiä, pohjoisen etelän haalean vaalea kanarianlintu. Tsirp.

Kärsivällisyyteni on kasvanut. Tai sitten en jaksa kiukutella itsekseni. Kerta toisensa jälkeen saan ompelukoneen jumittavan alus (vai alu?) -langan nyhdettyä selväksi ja koneen neulan juoksemaan saumavaraan violettia lankaa, niin kuin se on tehnyt jo joskus ennen syntymääni. Vanha kunnon hupsvarna.

Sanani ovat kadoksissa, ja yritän suoda sen itselleni. Tämä kaikki on sitä, jokainen sijamuotorenkutus ja turhan jutina, töktöktöksähtelevä päivänkulun kuvaus, yritystä lempeyteen. Ehkä pian halaan teidät kaikki.

Liikuttamatta pimeää

miten eivät tunne mitään

makaavat hiljaa vierellä hiljaiset
tytöt eivät tunne mitään tietysti
lämmön hengityksen ja kyljen kuopan
tietysti rinnakkain eivät voisi
muutakaan pimeässä pimeää liikuttamatta
omasta halusta makaavat varoen tuntematta

jos vesi nousisi silmiin
polttaisi silmännurkat karrelle miten
absurdi ajatus sinähän halusit miten yhtäkkiä et
enää tiedä kenen kehossa makaat hiljaa varoen
koskettamasta vierasta koskettamasta lakanaa
peittoihoa mitään sinussa sisällä jokin helähtää
rikki

Ruskon jälkeen

pyyhityt sormenpäät, poisnypityt sanat
pelkään loukkaavani tahoja joita en näe en kuule en tiedä olevankaan
hetki sitten tai huomenna sanat
jotka jätän kirjoittamatta
mikä minuun on juurruttanut tämän pelon olla olematta olemassa
muuta kuin täydellisen hyväksynnän kautta

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Su'nunnun

Siivosin pahaksi ärtynyttä paperiylimäärää ja löysin lappusen syksyltä. Toisella puolella jostakin tuhansista neuleblogeista printattu pipo-ohje ja toisella seuraava käsinsudittu, otsikolla (huuh ja hä?) "oksainen ilta".

hikoiluttaa, ja kellot kiertävät pois rytmin (mukaisesta) suunnasta
aika ja sydän eivät lyö
molemmat juoksevat, pää käy
raskaaksi, sänky painuu ja kieli
suussa
[sisennys] on valtava

(ks. Proust Combray) huoneen ääriviivat muodostumattomina pimeä keinuttaa
kaikesta perspektiivin tai niin kuin
sen valossa ymmärrämme --

En muista hetkestä jolloin tuo on tahtonut ulos, mutta jokin siinä on itseinnostuksellisen liikuttavaa. Syksy on täynnä vastaavanlaisia pärskäytyksiä paperinpalasille, luentokuvauksia, yms erilaisia muotokuvaharjoitelmia kirjoittaen.

**
Sisko kävi tänään leipomassa joululimppuja pakkaseen. Valmiit höyryävät limput voideltiin siirappivedellä, joka sai toisen erän muistuttamaan erehdyttävästi tuoreita lehmän liukumiinoja. Limppulit olivat paisuneet pellillä muodostaan paiston aikana. Mitä siihen sitten sanoa, taikina oli tänään sillä tuulella. Ihanalta leipä silti maistui. Omaan joulupöytään sulatan ilolla puolikkaan läjän, syö ken uskoo ja uskaltaa.

Itse pinnistin jouluvalot seinänharjalle (minulla on sellainenkin) ja laitoin pinaattilasagnea. Tämä pimeys vaati molempia, valoa ja ruokaseuraa, tullakseen edes hetkellisesti nujerretuksi. Ylisylikissa pakottaa näppäilyn yksikätiseksi.

Taidan siirtyä sängylle lukemaan loppuun ahdistavan mutta komeasti kirjoitetun Vartioni, ehkä myöhemmin päätyä näkemään unia niin kuin kaikki naiset.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

343

valo ei piirrä päivän kaarta
pimeä saa unohtamaan ilmansuunnat
en näe sinua jaksa kurkottaa tähtiä

sokean yhdeksäntenä iltana
tunnemme yksinäisyyttä
kun vierailemme toistemme unissa

yömme
nukumme
huonosti

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Följande morgon

Unessa olen matkalla, ilman lippua, repussa villapaita ja eväsleivät. Jännittyneenä ilman suunnitelmaa ja rahatta kuljen päättömästi lentokenttää ja lopulta vieraan kaupungin ahtaita katuja. 350 bhatin huone on kaakeloitu, leikkaushuoneen steriili, seinällä suljettu flat screen ja sängyn vieressä kiiltäväksi hangattu pisoaari. Joku tietää kertoa, ettei tähän hintaan kuulu englanninkieliset kanavat. Lentokenttäbussissa olen törmännyt tuttuihin kasvoihin vuosien takaa, olemme vältelleet matkakohteiden paljastamista siinä uskossa, että sen mukana lipsuisi jotain muutakin tietoa meistä, jotakin peruuttamatonta. Herään ennen kuin pääsen savusumuisesta kaupungista hiljaisille rannoille.

Ystävät matkustavat jo tai suunnittelevat pian matkustavansa. Ehkä pitäisi lakata lukemasta matkapäiväkirjoja, toivottaa lopuille hyvää matkaa viestin päästä, päästää irti päättömästä ja ripustaa jouluvalot.

Kahdeksas joulukuuta, siihen on kolme senttiä.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Adventtiunia

Joulukuun seitsemänteen on kahdeksan senttiä, myöhäinen adventtikynttilä palaa liian hitaasti. Muistan kuinka äiti ei pitänyt valkoisista punaisin sydämin ja vihrein havuin koristelluista joulukalentereista, enkä minäkään pitänyt, koska äitikään ei. Asfaltoidussa illassa kotimatkalla poiketun Siwan kassalla, jossain tyttökynttilöiden (en tiedä..), muumilakanoiden ja kylpyhuonemattojen seassa pahvilaatikon nurkassa nökötti muutama opittu inhokki. Ja näytti jotenkin sympaattisilta. Siwallettua product placementiä turhakkeilla tukkoon ahdetussa lähikaupassa. Vaan en siinä reilunkaupanbaananit ja saarioisten lanttulaatikko sylissä enää osannutkaan inhota vaikka äiti seisoi mielen takana jonossa ja nyrpisti.

Joulukuun ensimmäisen sydämen pyöreä kaari katoaa pehmeänä valona, odotus sulaa.

Pohdin matkan mahdollisuutta. Miltä liian kuuma hiekka tuntuu paljaan jalan alla. Miltä turkoosi tuoksuu. Miltä tuntuu nukahtaa iltapäivän venyttämään lämpimään varjoon, herätä, käydä uimassa, syödä lämmössä kypsyneitä vieraita hedelmiä. Nuuskia aurinkoihoa.

det här är drömmen om semester
himlen den är ännu blå
bästergöken gal i väster
kom gärna hit och hälsa på

i horisonten seglar båtar
vi seglar längre bort ändå
radion spelar en av våra låtar
och jag kan svära på

att det här är nog så nära
himlen som vi kommer nå

vi har stängt fabriken
åkt så långt som det kan gå..


- BKO, Semester

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Omakuva

Uni valelee kasvot viileällä maidolla
ja kun heräät on lepo painunut poskille
ja otsa on sileä aamua vasten

Katseen perällä yö pakenee
silmien tummassa sen selkäpuoli
loisteputkivaloon
kirkastuvat omat värisi harmaa, vihreä

Tummat puolikuut
valveen vuorovesivahdit kyynelkanavien rannoilla
ovat unen graniitin hiomina
taas hieman himmenneet

Hiukset kasvavat otsalta kohti kattoa, laineet
edellisen päivän letin purkurankaa
Ja hymy on vasta tunne
alkavaan päivään syntyvä
tuttu ilme

[4.12.]

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Laulu tuvassa hyvä

Kätesi ovat auki
musiikille
kun istut
kuunnellen

Sävel säveleltä purkautuu kappaleen helma

Kämmen sylissä
levollinen
ilmeesi kun katselet
kuultavaa maailmaa
läpikuunneltuja kuvia

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

mi(i)nusta peili ja passit, kom ja vatu

ottaisin umlautin mustana, kiitos poikittain viivakoodi lukijaan
ennenenennönnönönön ja äitä meillä ei ole ollenkaan, laitetaan tilaukseen ehtiikö
viikolle viisikymmentä kaksi plusmiinus lomalle pääseekö sitä tästä
ommoo ottaisin maidolla, kiitos

kiipeän päivään takaperin silmät kiinni valoa 6,2 h loput pimeänä, maksetaan netto
promillen tarkkuudella kevät tulossa emme hyvitä alle 7 euron sanokaa
nyt ja avatkaa silmät
huomenna
valossa kaikki
skandit vilkkuvin pistein
pelkkaeae paeivaenpaistetta, blink

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Ole vielä

Ihmiset ovat
ja katsovat säkeitä
sinkoavat päistään
säikeitä

Jokaisella on runo luettavaksi
Ajatus ja siitä jotain sanottavaa

Miksi muuten istumme tässä ja juomme
0,4 l annoksina itsemme enemmän kumaraan

Miksi muuten kehomme näyttää
minne mielemme
minne mielimme

Ehdottomasti jos kysytään
ehdottomasti, vastaan, tarvitaan
kuningasta
joka tuo sateen

ei sellaista

ole

vielä

nähty

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Merkit yksiä

Ajatus nyrjähtää, niska

Sydän on suurempi kuin
sydän on yhtä suuri

Merkityksessä sydän on
pienempi kuin ja kolme

Kahden ihmisen yhteinen
yhden ihmisen yhtä suuri