Följande morgon

Unessa olen matkalla, ilman lippua, repussa villapaita ja eväsleivät. Jännittyneenä ilman suunnitelmaa ja rahatta kuljen päättömästi lentokenttää ja lopulta vieraan kaupungin ahtaita katuja. 350 bhatin huone on kaakeloitu, leikkaushuoneen steriili, seinällä suljettu flat screen ja sängyn vieressä kiiltäväksi hangattu pisoaari. Joku tietää kertoa, ettei tähän hintaan kuulu englanninkieliset kanavat. Lentokenttäbussissa olen törmännyt tuttuihin kasvoihin vuosien takaa, olemme vältelleet matkakohteiden paljastamista siinä uskossa, että sen mukana lipsuisi jotain muutakin tietoa meistä, jotakin peruuttamatonta. Herään ennen kuin pääsen savusumuisesta kaupungista hiljaisille rannoille.

Ystävät matkustavat jo tai suunnittelevat pian matkustavansa. Ehkä pitäisi lakata lukemasta matkapäiväkirjoja, toivottaa lopuille hyvää matkaa viestin päästä, päästää irti päättömästä ja ripustaa jouluvalot.

Kahdeksas joulukuuta, siihen on kolme senttiä.