Kuorella seisten

pehmeä äänesi kun eroamme, odotan

maa joustaa jalkojen alla, seison kuorella
mukulakivetty kilpi jonka alla eletään arkiaamuja ja
päältä ajetaan pyhäyön viimeinen vuoro

kun en enää odota vaan olen sisällä ja liikun
joku nauraa vasten lasia ja mietin vieläköhän huomenna
muistaa

nousen noustuani
vaunusta mäkeen ja haluan kuulla
odotan että askeleet
jäävät pois, vaihtavat suuntaa, vaimenevat
enää selkäni takana ei kulje ketään

paitsi uni, ohuena
kulkee selkäni takana
huonoa unta
liian ohutta levättäväksi
heikkoa muistaa ja palata