Sitten on uneton
Kivijalan reunalla kurottaen, ikkunan kautta.
Unettomana olen aloittanut kirjan ja ymmärtänyt miten ulkopuolella olen. Olettaen avattu siivekäs hengittää käsissäni. Roikkunut avatussa ikkunassa. Koittanut tarttua sanoihin jotka olen valinnut ja eteeni asettanut. Nämä ovat omia sanojani, minun tekstejäni. En ole saanut ajatusta asettumaan, jalka lipsuu, käden varsi ei riitä.
Sitten on uneton yö, ja vieras nainen, jonka vieras kirja, josta minun ei pitänyt pitää. Keskittyneenä, horjahtamista varoen venytän kylkiin senttejä. Yhtäkkiä olen lukenut sata sivua, unohtanut etsiä teennäisyyksiä. Näin, tätä sillä tarkoitetaan, tämä ihminen on käynyt kielen sisällä. Noussut askelmat kuistille, astunut ovesta, istunut keittiönpöydän ääreen, omien sanojensa ääreen ja kurottelematta järjestänyt niihin kielen.
Minä olen kutonut lapasta ja huovuttanut tossua. Painanut kankaalle kuvion ja suunnitellut monogrammia medaljonkiin. Kuljettanut lankaa kuin ajatusta pyörittänyt sormilta puikoille sitä joka eniten vetää, uskaltamatta ja uskotta, että minusta löytyisi se, sitä. Uskaltamatta aloittaa, kuistilta porstuaan, porstuasta keittiöön. Katetun pöydän ääreen, töihin.
[Sitä samaa kirkasta löytyy joka puolelta, saa minut muistamaan aiempaa keskustelua kaunokirjallisuuden käsitteen elastisuudesta, siitä mitä kenties on tuleva.]
Unettomana olen aloittanut kirjan ja ymmärtänyt miten ulkopuolella olen. Olettaen avattu siivekäs hengittää käsissäni. Roikkunut avatussa ikkunassa. Koittanut tarttua sanoihin jotka olen valinnut ja eteeni asettanut. Nämä ovat omia sanojani, minun tekstejäni. En ole saanut ajatusta asettumaan, jalka lipsuu, käden varsi ei riitä.
Sitten on uneton yö, ja vieras nainen, jonka vieras kirja, josta minun ei pitänyt pitää. Keskittyneenä, horjahtamista varoen venytän kylkiin senttejä. Yhtäkkiä olen lukenut sata sivua, unohtanut etsiä teennäisyyksiä. Näin, tätä sillä tarkoitetaan, tämä ihminen on käynyt kielen sisällä. Noussut askelmat kuistille, astunut ovesta, istunut keittiönpöydän ääreen, omien sanojensa ääreen ja kurottelematta järjestänyt niihin kielen.
Minä olen kutonut lapasta ja huovuttanut tossua. Painanut kankaalle kuvion ja suunnitellut monogrammia medaljonkiin. Kuljettanut lankaa kuin ajatusta pyörittänyt sormilta puikoille sitä joka eniten vetää, uskaltamatta ja uskotta, että minusta löytyisi se, sitä. Uskaltamatta aloittaa, kuistilta porstuaan, porstuasta keittiöön. Katetun pöydän ääreen, töihin.
[Sitä samaa kirkasta löytyy joka puolelta, saa minut muistamaan aiempaa keskustelua kaunokirjallisuuden käsitteen elastisuudesta, siitä mitä kenties on tuleva.]
Kommentit
Muuten olen hienossa seurassa, suurten lahjojen ja lahjakkuuksien rinnalla. Joku vielä muistaa näin vanhan tekstin. Haluaisin kovasti kirjoittaa kokonaisen kirjan pelkkiä kaksisanaisia. Toinenkin taitaa olla jo valmiina: Unet vastajokeen.
poika tähdeltä, aika painava ajatus, tuo. keveyttä, sanon. keveyttä, siipiä joilla lentää. mutta mukava kuulla sinusta, toivottavasti hymyilet edelleen niin kuin sen muistan.