Su'nunnun

Siivosin pahaksi ärtynyttä paperiylimäärää ja löysin lappusen syksyltä. Toisella puolella jostakin tuhansista neuleblogeista printattu pipo-ohje ja toisella seuraava käsinsudittu, otsikolla (huuh ja hä?) "oksainen ilta".

hikoiluttaa, ja kellot kiertävät pois rytmin (mukaisesta) suunnasta
aika ja sydän eivät lyö
molemmat juoksevat, pää käy
raskaaksi, sänky painuu ja kieli
suussa
[sisennys] on valtava

(ks. Proust Combray) huoneen ääriviivat muodostumattomina pimeä keinuttaa
kaikesta perspektiivin tai niin kuin
sen valossa ymmärrämme --

En muista hetkestä jolloin tuo on tahtonut ulos, mutta jokin siinä on itseinnostuksellisen liikuttavaa. Syksy on täynnä vastaavanlaisia pärskäytyksiä paperinpalasille, luentokuvauksia, yms erilaisia muotokuvaharjoitelmia kirjoittaen.

**
Sisko kävi tänään leipomassa joululimppuja pakkaseen. Valmiit höyryävät limput voideltiin siirappivedellä, joka sai toisen erän muistuttamaan erehdyttävästi tuoreita lehmän liukumiinoja. Limppulit olivat paisuneet pellillä muodostaan paiston aikana. Mitä siihen sitten sanoa, taikina oli tänään sillä tuulella. Ihanalta leipä silti maistui. Omaan joulupöytään sulatan ilolla puolikkaan läjän, syö ken uskoo ja uskaltaa.

Itse pinnistin jouluvalot seinänharjalle (minulla on sellainenkin) ja laitoin pinaattilasagnea. Tämä pimeys vaati molempia, valoa ja ruokaseuraa, tullakseen edes hetkellisesti nujerretuksi. Ylisylikissa pakottaa näppäilyn yksikätiseksi.

Taidan siirtyä sängylle lukemaan loppuun ahdistavan mutta komeasti kirjoitetun Vartioni, ehkä myöhemmin päätyä näkemään unia niin kuin kaikki naiset.