Följande morgon

Unessa olen matkalla, ilman lippua, repussa villapaita ja eväsleivät. Jännittyneenä ilman suunnitelmaa ja rahatta kuljen päättömästi lentokenttää ja lopulta vieraan kaupungin ahtaita katuja. 350 bhatin huone on kaakeloitu, leikkaushuoneen steriili, seinällä suljettu flat screen ja sängyn vieressä kiiltäväksi hangattu pisoaari. Joku tietää kertoa, ettei tähän hintaan kuulu englanninkieliset kanavat. Lentokenttäbussissa olen törmännyt tuttuihin kasvoihin vuosien takaa, olemme vältelleet matkakohteiden paljastamista siinä uskossa, että sen mukana lipsuisi jotain muutakin tietoa meistä, jotakin peruuttamatonta. Herään ennen kuin pääsen savusumuisesta kaupungista hiljaisille rannoille.

Ystävät matkustavat jo tai suunnittelevat pian matkustavansa. Ehkä pitäisi lakata lukemasta matkapäiväkirjoja, toivottaa lopuille hyvää matkaa viestin päästä, päästää irti päättömästä ja ripustaa jouluvalot.

Kahdeksas joulukuuta, siihen on kolme senttiä.

Kommentit

lupiini sanoi…
Lukiessani tiputin tuon ensimmäisen sanan, "unessa". Luin matkakertomusta pisuaari-kohtaan asti, ja sittenkin mietin, että ehkäpä jossain eksoottisessa maailmankolkassa huoneeseen sijoitettu pisuaari on merkki hienoudesta/elintasosta. Minä olin yöllä Porthaninkadulla, jolle oli kasvanut Jugend-taloja ja kansallisromanttinen majakka (!), jossa pidettiin juhlia. Muistan lauleskelleeni unessa "rakastan Kalliota, tralalaa". Ei tarvitse olla kova uni-zykolooki tajutakseen, että kaipaan sinne edelleen... näitä hurmioituneita Kallio-unia lykkää nimittäin harva se yö.
viive sanoi…
Heh, omissani on vieraillut toistuvasti suurten hyökyvien vesimassojen teema tyyliä tsunami, ja edestakainen matkustaminen vaivaa myös. Stressitason nousun huomaa unimassassa ihmisillä ja tapahtumilla täyteenahdettuna sekavuutena, aivonen yrittää ilmeisesti työstää pois ruuhkautumaa ja jälki on sen mukaista. Parhaimmillaanhan, vaikka olisi kyse raskastunnelmaisesta unesta, ovat kuvat väljiä ja 'kerronta' sujuvaa.

Suositut tekstit