Adventtiunia

Joulukuun seitsemänteen on kahdeksan senttiä, myöhäinen adventtikynttilä palaa liian hitaasti. Muistan kuinka äiti ei pitänyt valkoisista punaisin sydämin ja vihrein havuin koristelluista joulukalentereista, enkä minäkään pitänyt, koska äitikään ei. Asfaltoidussa illassa kotimatkalla poiketun Siwan kassalla, jossain tyttökynttilöiden (en tiedä..), muumilakanoiden ja kylpyhuonemattojen seassa pahvilaatikon nurkassa nökötti muutama opittu inhokki. Ja näytti jotenkin sympaattisilta. Siwallettua product placementiä turhakkeilla tukkoon ahdetussa lähikaupassa. Vaan en siinä reilunkaupanbaananit ja saarioisten lanttulaatikko sylissä enää osannutkaan inhota vaikka äiti seisoi mielen takana jonossa ja nyrpisti.

Joulukuun ensimmäisen sydämen pyöreä kaari katoaa pehmeänä valona, odotus sulaa.

Pohdin matkan mahdollisuutta. Miltä liian kuuma hiekka tuntuu paljaan jalan alla. Miltä turkoosi tuoksuu. Miltä tuntuu nukahtaa iltapäivän venyttämään lämpimään varjoon, herätä, käydä uimassa, syödä lämmössä kypsyneitä vieraita hedelmiä. Nuuskia aurinkoihoa.

det här är drömmen om semester
himlen den är ännu blå
bästergöken gal i väster
kom gärna hit och hälsa på

i horisonten seglar båtar
vi seglar längre bort ändå
radion spelar en av våra låtar
och jag kan svära på

att det här är nog så nära
himlen som vi kommer nå

vi har stängt fabriken
åkt så långt som det kan gå..

- BKO, Semester