Viikon viimeinen perjantai

Pyysaloa metrossa kylki menosuuntaan
ja hymy kyljen mukana tuossa
mihin rullaportaat katoavat
on kaivettu nenäliinaa, kadotettu leffalippu
eikä sen selkä kerro minkä kuvan jälkeen on kulkenut avopäin kotiin
vilustuttanut itsensä

Ja päivä kuluu ja ajatukset vaihtuvat toisiin
ja tulee ilta

Niin sinä vierailet minussa
samankaltaisena kuin sattuma
joka ei koske enää

Koputat puhelimen ruutuun ja kuulostat tutulta
Tietysti on hetkiä jolloin mietin mihin käteni laittaisin
Mutta sinä tunnet minut ja minä muistan jokaisen arpesi

Sanat sinä lopulta unohdat
takintaskuun ja minä ajattelen että taskusi saa vihdoin käyttöä
sillä kuin jäniksinä ne tekevät matkaa
etelään niin kuin sinä

Laukku olalla pitkä mies