Luennolta otsikolla Tyyli

kirjoittajalle ja teokselle ominainen tapa organisoida kieltä, mieltä ja maailmaa

"minuus on vaihtuva teksti" Jacques Lacan (vrt. freudilainen staattinen minuuden käsitys)

"väline on viesti" -> tyyli
M.McLuhan

kynnen alla kuluneen viikon surunauha


"hypätä kielimaailmaan.."

-- alan epäillä en vaan ala, epäilen. koskaan kykeneväni siihen Todella. taulumagneetit on pysäytetty sateen alkuvaiheessa, vain muutamat (niistä) ovat ehtineet kastella vihreän taulun alalaidan. lukemisen ja kirjoittamisen muna vai kana-leikki. kirjoitan blogia siis kuvittelen vahvistavani tekstieni olemassaolon mahdollisuutta? en oikeastaan haluaisi tietää keskustelua kirjoitetun takana niin kuin juuri nyt on. kuunnella kuinka sen keskustelun rytmi, jonka siis olen käynyt, venyy katoaa lähes. koska ajatusten ääneen sanottujen ajatusten kanssa on oltava varovainen. toivoisin muuta. kin. mutta se olisi toinen keskustelu. nyt hän puhuu ja kirjoitan. ohi ja sivuitse kaiken sanotun ja kuunnellun (kuvittelen voiman ajatuksessa tai ehkä se on tunne, josta syntyy ajatus kun siihen lisätään sanat. kuvittelen siis liikkuvan voiman kuinka lähetän sen kohti ihmistä tilassa (jossa olen onnellinen) ) enkä enää edes epäile. se on selvää ettei tässä päästä kielimaailmaan ja voiko olla että kaikki mitä puhutaan tuntuu tärkeältä vain koska sitä kuuntelee ulkopuolelta. ymmärryksen laidalta aivan kuten joskus juhlissa voi käydä. että istuu keskellä niin keskellä (itseään) että siinä tilassa voi olla vain kaiken ympärillä tapahtuvan laidoilla ja kaikki keskustelujen piirit ovat suljettuja --

Peter Handke on halunnut kirjoittaa naisesta joka on voimakkaasti yksin. voimakkaasti yksin, taas lasit nousevat otsalle (Elämää nollapisteessä)

Samuel Beckett: Piiritetyn huoneen novelleja

teleologia, päämäärähakuisuus, tarkoitus-

luennon lopulla tyttö toisella puolella pöytää luovuttaa luennoitsijalle ymmärrykseksi puetun kiitoksen kysyessään portinvartijasta. hyvää pyhäinmiestenpäivää. minä tulen ja lähden lahjoitta.

?