kartalla

kun odotetaan olevan
pitäisi arvata, tietää, olla nokkela ja suloinen
yhtä aikaa
ja yhtä aikaa raitiovaunu taittuu
pystyn ajattelemaan vain
kuinka kadulle
kuinka johonkin eiliseen

meri on liian lähellä
liian painava kaupungin laitaa vasten
kaltevoittaa mukulakiven suistoksi
kohti kylmää äänetöntä

kaupunginosasurua

yritän olla ulospäin
katse jäätyy ikkunaan
arvata, tietää, olla nokkela

ulos ulkona minun
minusta tästä
osasta kaupunkia

ulkona minun ulos minusta
puut pysähtymättä
kasvavat mustat valkoista vasten