keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012

miten veljeyttä punotaan

tuo on minun veikko
se on minun pikkuveli
se on syntynyt mun masusta ja äiti on syntynyt sieltä
minä olen syntynyt äidin masusta

veikkoleloveikkoleloveikkolelo
veikko momoaa, äiti on momo, veikko juo äidin tissistä maitoa, minä juon äidin tissistä maitoa
veikko kiusaa, veikko veti minua tukasta, äiti ota se pois
veikko voi syödä sitä, veikko ei saa syödä sitä, se on minun, ota sinä tuo

kesken villeimmän juoksuleikin on käännyttävä takaisin, työnnettävä omat kasvot ihan kiinni toisen naamaan, kuiskattava "veli"
äiti räjähtää
sen tukka sojottaa ensin suoraan ja sitten se irtoaa
ja sen pää irtoaa ja
kuuluu vaan kamala mekkala kun kaikki palaset törmäävät kattoon ja
seiniin ja ikkunasta ulos. 

ne palaset sinkoavat parvekkeelta tuulen mukana toiselle puolelle
taloa ja korkealle 
niin ettei niitä enää näe niin kuin sitä ilmapalloa joka päästettiin lentämään.

eikä enää kuulu mitään muuta kuin hiljaista.
äiti on ihan painava ja se makaa vaan lattialla silmät kiinni kunnes 
se nousee ylös ja 
tulee halamaan minua.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2012


Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.

Eeva Kilpi


nuoren äidin rukous kuin helminauha. helmiäispallo toisensa perään, iholämmin, yksitellen, sormenpäillä. tämä ajatus läsnä joka hetki.

perjantaina, toukokuuta 04, 2012

se tunne kun vähän liian lämmintä, vesirokonarpista otsaa hierotaan hiljaa omaa paljasta olkavartta vasten