tiistaina, syyskuuta 30, 2008

ehdin kirjoittaa

viiston valon polun halkomaan kaislikkoa

keskiviikkona, syyskuuta 24, 2008

aamuisin kävelen vaahteran alta

illalla luen ääneen






Jag går över torget med min framtid i mitt bröst.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

sometimes sadness
sometimes the sadness does not penetrate
viendo las horas, pensando
en como se mueve la tristeza
entre las capas varias
de cada momento
hartiat nykivät huoneen hämärässä, pian nauran ääneen. ajattelen kuplivan ilon jaettuna, niin kuin se on silloinkin ollut.
konsonantit kuin epäsymmetriset askelmat porraskäytävässä, jossa vokaalit liukuvat kierteistä kädensijaa karkuun, natuke itaalia keelt [nattukke itaaalia keeelt]. aga astmelaud ühekorraga, ütleb tema vallaline.

tiistaina, syyskuuta 16, 2008

poika ravistaa vaaleanpunaista peltirasiaa, pyytää isoveljeltä avainta lukkoon.
perspohjaan karahtaminen.


keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

sade on tauonnut

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Autuas se aavikoitunut tyhjyys joka on nielaissut ensimmäisen oppimani kysymyssanan. Mikä minun nimeni on? Ja kes sa oled?

Aga üks küsimus mul on.
Kuidas õelda: ma olen minu isa tütar?

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

sitten voi hyllyrivien välissä pohtia olisiko mukavampi kantaa kotimatkan verran vaaleanpunaisella vai -sinisellä muovilla verhottua vessapaperipakettia. aikansa, päänsä, kuvitellun kuvan itsestä voi täyttää ja täydentää niin monenlaisin ajatuksin.

kun en ajattele liian lyhyitä lahkeitani ajattelen sinua. kun ajatukseni ei harhaile tekemättömissä töissä ajattelen sinua. on yhdentekevää minkälainen sää on tänään tai viiden vuorokauden kuluttua, ajattelen sinua.