sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

punaisen hedelmän maku on lähes tunnistamaton
käsinpoimitun makuun tottumattomassa suussa
hitain sormin lohkon tomaatin pyöreää kylkeä
tämä yksi on satoni, se täyttää sydämen
kasvihuoneen keskellä seisovan minäitsen

perjantaina, elokuuta 29, 2008

ikäänkuin päivät olisivat puutarhoja, joiden muodon hahmotettuaan uskoo nähneensä kaiken

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

mietin tätä ystävääni jolla on kärsivällisyyttä tutustua kissaan lemmikkieläimenä
se ei ole
se on
se on ainutlaatuista kun teen vertauksen näiden kahden välillä

mutta monet ystävistäni pitävät kissoista kärsivällisesti

imuroidessa löydän maton alta mintunvihreän ranskanpastillin jonka kissa on leikkinyt sinne piiloon kun laitan sen suuhun yksi ajatuksistani palaa ystävääni

maton toisessa päässä pölynimuri vaihtuu kuulostamaan suihkumoottoroidulta lentokoneelta, sellaiselta jolla eilen matkustin

torstaina, elokuuta 21, 2008

loputtomana spiraalimaisena muodostelmana hetket
peilautuvat toisistaan portaikoksi, jonka keskimmäinen askelma on aina se, jolle seuraavaksi astuu

jokaisen hetken jokaisesta hetkestä lähettämätön kirje, ajatukseni

tulematon

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

niin sinusta kasvaa mies, ajattelen kun kuulen
kovat kämmenet, sydämessä ristiriita

niin kuin me kaikkia rakastamme, ominamme

maanantaina, elokuuta 18, 2008

naisen tehtävä on rakastaa haavoitettua miestä
mary jane is my name

torstaina, elokuuta 14, 2008

Täälläpäin en ole vielä koskaan kävellyt. Ison tien toiselle puolelle on jätetty suikale mennyttä aikaa, rakennustelineet purettu pois joskus hetki ennen syntymääni. On jätetty ei varmaankaan ole totta heille jotka ovat sytyttäneet valon ohikävelemiini ikkunoihin, mietin hitaasti askelten löytäessä ponnistuspinnan kadusta itsenäisesti, ajatuksetta.

Lopulta päädyn ystävän kanssa umpikujaan, käännyn katsomaan juuri ohittamaamme harmaata kivirakennusta ylöspäin. Vintiltä puuttuu ikkuna, tai paremminkin se on revitty pois ja sen mukana pala seinää. Tuijotan epämuodostuneeseen aukkoon lumoutuneena sen yllätyksellisyydestä, siitä että nostamalla katseen olen löytänyt jotain, tämän rujouden siisteiksi ajeltujen nurmialueiden laidalla.

Näen sisäkaton lankut vintillä palavassa valossa. Kapean kadun toisella puolella on toinen samanlainen harmaa hylätty rakennus, aivan kuin nuo kaksi olisivat joutuneet kuolioon, kuolleet pystyyn niin kuin mädät hampaat. Yltynyt tuuli ajaa harmaata taivasta kattojen yli, ystävä värähtää. Se on ehkä ollut joku koulu, kotitalousoppilaitos. Kuvittelen sisälle vaalean puhtauden, nilkkasukat valkoisiin nahkasandaaleihin, silitetyn kankeat esiliinat pyöreäkasvoisten tyttöjen ylle. Ajatus kieppuu lähemmäs ja kauemmas, astuu tarinaan niin kuin elokuvissa, mutta työnnän sen pois, päästän irti. Loppumatkan kaupunki on keskiviikko-iltainen, tuttu.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

ikkunan takana pisarat, rytmillisesti oikein

tiistaina, elokuuta 12, 2008

sain pikkuvoiton pikana, 3,50e, uuden arvan

perjantaina, elokuuta 08, 2008

pyytää vastauksia kysymyksiin joita ei osaa esittää

näin minä elän itseni kanssa
kierrän elokuussa pimenevää lahtea
hengitän kaislatuulta

tiistaina, elokuuta 05, 2008

painetulla paperilla sesame mucho
seistään nousevassa tuulessa, kasvot, niska, päälaki

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Istun liian kauan kylmässä aamussa kirjaa lukien. Kynnet sinertävät ja nenänpää on kylmä kuin kasvimaasta noussut pieni kivi. Rakastan lukea näin, puissa pesivä tuulen ääni seuranani, unohduksen kylmettämä maitokahvi puupöydän reunalla odottaen. Olen hidas lukija, aamu venyy päiväksi.

Taivas ajaa pilvistä tukkisavottaansa etelämmäksi. Linnut ovat kadonneet, koivut siementävät sylini täyteen. Noin kaksikymmentä sivua vielä. Olen herännyt huoli raha-asioista mielen päällä, siksikin puristan tiukempaan Sjònin todellisuuspakoisen rakkaustarinan tarjoamaa kättä, vaikka kylmä koittaa pakottaa sisälle. Elämässä on niin paljon kaunista selittämätöntä. Huominen työaamu ei ole sitä, mutta se voima minussa, joka saa huonolta tuntuvan puristumaan hyväksi, on.

Olen jälleen kirjoittanut rakkauskirjeen. Siinä on ollut kaksi riviä enkä tunne paikkaa, aikaa enkä tuulta jonka helmassa se on levitetty luettavaksi. On turha arvailla ymmärretäänkö minua, tunnistetaanko noista sanoista. Muovaan omaa savenpalaani, puhallan eloa.

Rikkaampi olen koivun pudottamat keltaiset tähdet sylissä. Sormenpäittesi kuviteltu tuntu niskassani. Kirjoneulesukissa varpaat kipristelevät kylmää karkuun.

lauantaina, elokuuta 02, 2008

laskeeko joku todella auringonlaskunsa
vähemmän dialogia enemmän hiekkaa
sormissa tuoksuu tomaatinvarsi

perjantaina, elokuuta 01, 2008

toisinaan kysymysmerkki on tiputettava pois, liian vaativana