tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Jossain mielessä olen kevättalven muodottomassa valossa. Maisema seisoo hiljaa minussa, jalat nilkkoja myöten. Jostain syystä olen. Metsänrajassa, epätarkkana, edessä.

Hengitys kuuluu suoraan eteen. Kaiku kiinni selässä. Valkoinen elävä, kuollut.

Jossain, syystä, minussa. Odottaa paikallaan kolme puhuttua aikaa.
Päivänvalo kuluu hankea pitkin pois.

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Tuulisen aukion yli Kampissa lentää selkeä kuva kohtauksesta suoraan silmille. Seuraavissa valoissa siitä on jäljellä kaksi väärää sanaa. Hissin peilistä katsoo uudenlainen näkökulma, joku vie sen mukanaan kerrosta liian aikaisin. Metrossa miehen selkä antaa ajatuksen runoon, sen alku katoaa ennen kuin ehdin rullaportaille. Kuolemattomia ovat matkalle jääneet.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

sinun myötämielinen katseesi, olen sanonut ja kaivannut pois

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

väliin on tuntunut siltä kuin kylmä kiertyisi ympärille

sitä on unohtanut kaikki keräämänsä sanat ja palannut takaisin omaan maahan

on nähnyt kuluneen ajan monikasvoisena hitaasti etenevänä joukkona
kulkevan ohi sen vieraan huoneen jonka seinät ovat lainassa

silloin on ehkä liikkunut valoa kohden, vaistomaisesti pidellyt sanoja lähempänä

kiertänyt huoneen liikettä mukaillen, tyhjien hetkien kylmää edellään työntäen

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

mitä on sanottu luovuttamisesta
yritän etsiä mitä on sanottu

sökning utförs samtidigt, enkel pågår
som du själv valt

Avsluta?
tilan rajoja särkee

Tukkatukkasuihsuih

tule, ystävä, tartu ojennettuun käteen
kaiteen yli on lyhyt, kevyesti
kevyesti
heiluu nostokurjen ketjun päässä
nopean lähdön loputon valo

pian, ystävä, tartu ojennettuun käteen

päästä, tämän hetken
selän takana seuraava
jälkeen kaiken kiveys on entisellään, hiljaa

paikallaan
rivissä
seuraava naurettava pääasia

torstaina, lokakuuta 18, 2007

kirjoita pian, pidä hengissä

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Reality defined as

"a quality appertaining to phenomena that we recognize as having a being independent of our volition"

Berger & Luckmann, 1966

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Tänä yönnä Pierrot ei näkisi kuuta

Jokin toinen aika oli kuluttanut ikkunalaudan puiseen pintaan myötämielisyyttä. Vaaleat käsivarret nojasivat lautaan kuin vanhaan ystävään, ajatuksen edeltä ja tapaansa luottaen ne painuivat kämmeneen nojaavan posken painosta ikkunanpieltä vasten, tuttuun kulmaansa.

Olisi selvää, että tänä yönä Pierrot ei näkisi kuuta. Minun tapani rakastaa -- tummien silmien mietteliäs katse jäi koluamaan ikkunan takana alkavaa pimeää, ei jaksanut ajatusta kiinni. Pyöreät kasvot heijastuivat kalpeina ruudutetun lasin alanurkassa. Huoneen ainoa toimiva lamppu, joka oli nostettu kukkajalalle sängyn viereen, oli käännetty seinään päin. Valaisimen kavennetussa kajossa kuu näytti nousseen kivijalasta ruudulle, saaneen Pierrot'n kasvot, mutta sitä mies ei itse voinut nähdä. Katse pysyi itsepäisesti eksyksissä.

Siinä täytyy olla jotakin väärää, niin kuin se tulisi vieraasta ajasta, mieli jatkoi. Vai onko kaiken rakkauden tarkoitettukaan saavan kokijaansa onnelliseksi. Jos onkin niin, että tämä rakkaus tässä, minun rinnastani maailmaan pyrkivä, onkin tarkoitettu -- jos se onkin tarkoitettu tuulen kuljetettavaksi. Kylmien pyörteiden repimänä takertumaan satunnaisen kulkijan lahkeeseen, löytämään tiensä sydämeen josta en tässä elämässä tiedä mitään. Yhtä kaikki se olisi perillä, sillä eikö se ole rakkauden tarkoitus, löytää sydän, asettua asumaan, synnyttää lisää rakkautta.

Minä se taidan olla väärästä ajasta, pää nytkähti käsien varassa ajatuksen päättävästä hymähdyksestä. Kuvittelen, että voisin jakaa vapaasti, tahdotta jotain, joka niin selkeästi tuolla pimeässä määritellään omistuksen alaiseksi. Enkö aivan yhtä lailla kaipaa tuntea kuuluvani. --

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

yksinäisyys viihtyy pimeässä
kylmässä paikassa lähellä ihoasi

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Yritän tuntea mitä on tehdä vasten tahtoaan. Kahdeksan tunnin jälkeen laimeaa särkyä oikeassa ranteessa, aristavat verkkokalvot, pitkissä selkälihaksissa istumisen jälkiä. Tylsämielisyyttä pitkälle iltaan. Puen violetit kuviosukkahousut ruskean hameen kanssa, letitän hiukset. Yritän tehdä vastoin tahtoani, vaihdan sukkahousut mustiin. Silti pöydän alle jäävät tennistossut, kun aletaan puhua kirjoittamisesta. Kun aletaan puhua asian vierestä, en tiedä mitä sanoja suustani ropisee neuvotteluhuoneen pöydälle. Tahdottomia sanoja vai tahtomattomia. Silloin kun ei tehdä vasten tahtoa, silloin kun tehdään töitä.
ihollani en tunne sinun kaipuusi painaumaa



mutta kun makaat toisaalla ja kosketat
ei siinä mikään ole vierasta

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

ihmisenä olemme erilaisia

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

enkä tiedä
voi enää kysyä
olenko minä viimeinen
joka kääntää selän

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

viileä sileä kostea kuula, mieluummin molemmissa taskuissa
jotain kastanjoista

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

mikä on tämä jänniteetön tila jossa maadutaan selkä seinää vasten
portaissa kävelee vastaan sinä nimimerkki silmillä

iltaisin hitaasti luetaan aikuisten satu

500 kg lihaa joka yö
näet ohipainautuvia unia


--

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Only too much is enough

asemalla humisee kaunis arki ja valkoiset laatat kun astuu edemmäs
ne huokaavat, hymyilen
vaikka työ on kesken, ajatus
ja kappale, vasta alussa vasta kappale
palanen vastakappale

sähkövaunu keinuu sumussa
valo siroaa sanat kallion kylkiin
hymyyn johtaneen ajatuksen

vasta raakileen, sellofaanissa