keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

kuvaa katsottuasi kirjoita muistiin:

tiloja, joiden arkkitehtuuri vaatii henkistä vahvuutta

- usein julkisia
- öisiä, mutta myös päivänvalon läpäisemiä
- muodollisen kommunikaation ehto
- väliaikaisuus, irrallisuus, eikenenkäänomuus
- fyysisyys jonka synnyttämiseen on käytetty valtaa?
- muotoile paremmin: rakennusmateriaali, sijainti, koko
- ..

tiistaina, elokuuta 28, 2007

seuraavaan vaunuun on seitsemän minuuttia
joiden aikana pääsen kohtaan jossa
kylmässä mökissä poltetaan kirjeitä

tässäkin rakkaustarinassa on kaksi minää
joiden välillä ei tehdä eroa joka on
väistämätön alkaen ensimmäisestä
surullisesta lauseesta

haluan jälleen lukea talveen kirjoitettuja kirjoja
haen varmuutta asiaan josta ei ole epäilystäkään
kylmä kohmii paljaita nilkkoja

ilman lämpötila on suhteessa yksinäisyyteen
pohjoiset tuulet lisäävät levottomuutta
siitä ettei kenelläkään muullakaan riitä voimia
vetää pois sen ääneti ruhjovasta piiristä

ja niin kuin sinun on vaikea ymmärtää minua
kun olen turvallisesti surullinen

maanantaina, elokuuta 27, 2007

on vaikea sanoa mistä se oli lähtöisin ovatko tunteet ylipäätään niin kuin ne kussakin hetkessä näyttäytyvät koska olen aivan eri ihminen kuin kaksi vuotta sitten

rullaportaita oli jäljellä kaksi askelmaa kun ajatus hahmottui ja yksinäisyys jonka luulin löytäneen minut katosi takaisin

muisto oli tila joka oli täyttynyt hyväksynnällä

Riippumattomuus

raskaaksi kudottu lattiavaate
levossa
makaa hiljaa asutun osana
pehmeänä posken
alla aulan valaisimen rentona
roikkuvan käsivarren
makaa hiljaa muut vain sormet
hiljaahiljaa
herättää

torstaina, elokuuta 23, 2007

Aina.com

yö on antanut uudelle päivälle kasteessa nimen
pellot, harjut, kotipihan katajan harteilla
valonarkaa seittiä
purkautuu tunneiksi omenapuun oksilla naksuvaksi

räystäs rummuttaa sadevesiämpärin kalvolle
aallot pienimmät suuret

jos jokaisen aamun
seurata saisi jakaa purkaa kerätä
ehjenisikö sitä siitä

yhteyden olen ainakin saanut
siinä on keltainen piuha

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

viileällä iholla pisara
unta vierähtää olkavarrelta kainalon
ali puuvillaan kuivuu tisle

pisaraksi puristuneena lapsuuden marjat
ihmisen suunnat äitini unet
annetut toiset mahdollisuudet

näky yhä alaston

lauantaina, elokuuta 18, 2007

tuntematonmalle

puhun sinulle
tänään tuulesta

sinä olet nähnyt sen
ei se ole suora, kaartuva edes

istun kasvot käännettyinä kuuntelemaan
paljaalla käsivarrella kulkee vaahtera-aalto

ja niin kuin ajatukset kiinnittyvät kuviksi aikaan
on laukussani kantunut tämäkin yhteys
luen säkeen

Kannan tuulta,
niskaan pilvi painaa.
Suurena näen maasi
suurempana tunnen taivaan.

ja ikäänkuin kysyn,
sinultakin

miltä tuntuisi tuuli
jos sitä ei kuulisi



[Mirkka Rekola, Tunnit, 1957]