sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Som det kommer

Tämä on väärin tässä ei
suhtautumiseni roikkuu katosta

matalalla raskaina liukuvat pilvet

Hartiat ovat alkaneet säteillä
haamukipuaan taas
jännitän koko ajan

Helvetin näennäisyyksien näytelmä
välinpitämättömyys ja rohkeus
tämä pinta jonka puhkoo mennen tullen
pieninkin palanen armoa
mitä jos vaan

antaisi kehon täristä pelosta

Puhe eksyy eikä katse tavoita halua yrittää edes
halua muuta kuin kävellä huoneesta
jättää merkityksetön niin kuin se on eteenlaskettu

kävellä maailman tappiin
kiertää se kolme kertaa ja palata
auringonsakaroiden puhkomin taskuin

**

Hieman on väsy juu, viilentää, vii lentää valoon ja lämpöön
toivottaa vappuvillahousuja ja ilokuplia,

hierotaan neniä jälleennäkemisiksi kun taivasallas taas avautuu!
on kuin

tulisin, haluaisin ja niin edelleen
tulla
sinne missä luet minua

rakastaa ehkä
suudella aivan varmasti

kuvata pilvet niin kuin ne näen

lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

Soita reippaasti

Huomenta,

hiljaa istumisesta on aikaa, kaikki mitä olen halunnut kertoa.
Onneksi ikkunani ovat olleet auki, edes iltaisin.

Aamut ovat kohtauksia. Alamäkeen korkojen jännittämät nilkat, tuuli nappaa hameenhelman, hius karkaa suuhun. Kulman takaa mustatakkinen tyttö, juoksee ylittämään katua. Mustatakkisen tytön musta laukku on auki, ryöppyää valkoista paperia. Tuuli tarttuu sivuun, lennättää valkoisen keskelle raitiovaunukiskoja, sinä poimit sen mukaasi. Musta selkä häviää tunnelin sisäänkäynnin suulta. Fughetta, luet nuottirivien yltä, soita reippaasti alusta asti, lyijykynämerkintä, oikea ylänurkka. Neljäsataa vuotta sitten sävellettyä, eilen harjoiteltua, tänään soitettavaa. Mustan soittimen valkoisilla hampailla sormet, vuosisatojen yli venyvä kosketus. Valkoinen musiikki, hiljainen sivu, vasemmassa kädessäsi alas. Rullaportaat, rullaportaat, tytön selkä. Laiturilla yllättynyt kiitos, turhaan tehtyä kiirettä. Seuraava juna 1 minuutti.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Hallissa

Myhäilen ystävän salakuljetusliikkeelle jo ennen kuin olemme tavanneet. Kaikki sujuu kuin elokuvissa, hallin tädit eivät huomaa että meitä meneekin kapulaportista kolme kahden sijaan.

Minä ja papu uimme samassa seurassa. Heijasteleekohan senkin allas turkoosia mietin, ainakin niiden mainosten perusteella joissa huokoinen hajuaeristämään jalostettu sellu imi kaiken nesteen mukisematta, silloin kun vielä uhrasin kotialttarille, silloin se neste, tarkoitan, oli turkoosia, ehkä tänään on toisin.

Tänään papu painaa puoli grammaa, kuuntelen ystävääni. Sillä on silmät ja kädet ja nenä ja suu. Kellumme kaikki kolme lämminvesialtaassa, venyttelemme väsymystä juoksun jälkeen. Kuvittelen mikroihmisen, pienet jalat hakemassa liikettä, samassa vedessä heilutan omani, täysimittaisia äidinjuuria, harottavat pitkät varpaat kelmeileivät altaanpohjasta otetta.

Kun papu on pakattu farkkuun ja villaan halaan molemmat, on vaikea enää halata yksi, kirjoittaa viestiä vain toiselle kun onni on monistunut. Perjantaina sitten, heit. Omenapuukulmalta käännyn oikealle ja poljen aurinko selän takana kotiin.

Jyrkkä jyrkempi jyrkin

sinun puussasi linnutkin tietävät paremmin
huutavat kurkku suorana
toimivan utopiansa periaatteita
aamukahvipöytiin

puolitaitoisesti tulevat bongatuiksi
sadat kielet ja sävelkulut
sanomatta jäävät

katajaisista ne laulavat lehtipuussa
sarkofakeihin haudatuista perunoista
kalasta joka loppui jakamattomuuttaan
kultaisen leikkauksen leivästä

kansan edustajiston saleissa
pölyttyvistä lukemattomista
lupauksista joista tässäkin on kyse
aikeista ikeen kaikista
kasvottomista joita valta pakenee

sinun puussasi linnut
veikeinä hyppivät sinirinnat
vaihtavat oksaa ja ilmansuuntaa
lännestä itään

laulavat pimeään asti
sinne minne kaiku katoaa

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Sentada en la selba

luentohaahuaa

..
harmaalle taivaalle on
karannut hopeinen helium-pallo

minulla on sinua ikävä

huomennakin lentävät
mykät lokit ikkunan takana

määritelmä määritelmästä

..
mietin, se on lähes täydellinen
ympyrä, minkä muotoinen on
tämä rakentamani tunne

ilmavirran lysyynpainama tinapallo on
vai pitäisikö kirjoittaa kaipauksen
on kadonnut ruudun kulman takaiseen

..
istun latinalaisen amerikan säikeisten
säkeitten keskellä sentada en la selba
tuolini jalat painuvat koukkuun
tilalle kasvaa kissantassut
jos vielä jatkatte barokista

..
joku dorca siinä oli

..

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Alkuillan Unnukaisia

työn vääristämässä todellisuudessa
kotona nukuttu alkuilta
venyy vapaaksi

ja kun herää
selkä sateen kyljessä kiinni
on pää pilvistä pöllyä
suu täynnä unen makeaa

ja vieläkin
koko ilta aikaa edessä

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Omakuvan ääni

tulee suusta makeana
kapeana ja pyöreänä monistuu
salin seinistä oma ääni punaisin
huulin puhuttu vieras
kuin kuolleen runoilijan
jonka sanoja se lukee
pään sisällä ääneen
iltoina jolloin on ihmisiltä hiljaista

..

vieras ääni seuraa kadulla
minä olen kopkopkopina
rytminen askelsarjatuli
rautatieaseman laatoista
kasvava kuivansään kipinä
olen korollinen kahdeksikko
sirosäärinen varvasastuja

sukissa ei yhtään reikää

..

tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

Pa kerran

talo joka luuli tuntevansa itsensä
se meni siinä metsään
missä polku poikkesi tieltä ja kuu lauloi
pelloille aari aa

--

kirjon satua
tanssin unta
uskon onnen
jos se sattuu
kohdalle

maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Kuinka sinä voit

Musiikki alkaa hiljaisuudesta ja päättyy hiljaisuuteen.

Herään, nousen, lähden, teen, lähden, kuuntelen, kuljen, istun seurassa, lähden, juoksen turkoosia, jatkan, eteenpäin iltaan asti kunnes saavun mäen päälle.

Ovesta astuu rauhan valoon. Ikkunaseinän hiljaiset vartijat tervehtivät mietteliäinä jos edes huomaavat sisääntulijaa. Askel hidastuu, lähdetty aika, jätetty aika. Aika johon palataan. Hopeaisen kannun kaatama kaari on siro ja tarkka, köynnösten keskeltä se löytää multaan melkein kastelematta alkukalaa, oravaa ja kissaa. Ei muitakaan keraamisia, jotka maaten odottavat. Niille on annettu odotuksen muoto, joka ei täyty toteutuessaan sen enempää kuin on täysi tapahtuessaan. Onnellisen odotuksen muoto.

On seuraava päivä.
Ulkona minua, palaan minäksi jälleen, minua odottaa sunnuntaillinen iltapäiväistä kevättä. Vihreässä kansiossa manner-nippu joka on nimetty manner-nipuksi joka on nippu kopioita teksteistä. Ulkona lukeminen tuntuu raskaalta, hiekkatietä ohittavien lasten äänet, auringon kova kiila. Ne repivät hetkeä auki, pakottavat muistoon jossa on hiekkaranta, kylmän veden rajassa leikkiviä lapsia, joukko johon kuulutaan hyväksymisen kautta, mutta johon ei tunnuta kuuluvan, ehkä jokin yksipuolisen rakkauden kokemus. Päästän tekstin helmasta, pyöritän väsynyttä peukaloniveltä, suljen silmät.

Hartioilla lepää jotakin raskasta. Tämä on vapauteni päivä, yritän. Tiistaita, keskiviikkoa tungetaan hahmottoman voimin mielen raoista peremmälle. Tuskastuminen vieraisiin ihmisiin, jäätelökioskin jonossa mankuviin kevätlapsiin. Pelkään vedenalista, tajuan kun mietin hiljaisuutta jota kaipaan. Kai'ulta suljettua tilaa. Muistan uimakouluun ilmoittautumisen. Muistan kissan lääkäriajan jota on siirrettävä, pyykinpesuaineen joka on lopussa, sukkahousut jotka vielä on hankittava ennen.., uusittavan vaateteippirullan.

Liikkeessä olo helpottuu, hoidettavat asiat seuraavat kohteliaasti matkan päästä vaikka askel on lyhyt ja lennoton. Kotona koitan torkkua avoimen ikkunan alla, niin kuin lapsi vaunuissa, mietin. Tulee vilu kun on noustava, on noustava. Vielä tehtävä nämä. Hoidettava tänään kun on.. aikaa.

Huomenna on kiire, milloin musiikki päättyy.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Restroomis

..
anteeksi mutta
kaakelikennoille pisaroi
silmänne señor
katsokaa itseänne
pyyhkikää silmänne señor

asioilla on asioiden paikka
se ei ole sydämen kanssa sama

kuihtuneita tunteita jo
niin juuri señor
niistäkää nenänne

seuraava päivä ei ole tätä vähempi
mutta me välitämme señor
kaiken aikaa me välitämme

seuraamme käyntien määrää
saippuan kulutustanne señor
seuraamme ja raportoimme

tänne olette aina tervetullut
yksinoikeudella teille
tämä valkoinen huone señor

mutta seuraavalla kerralla
koittakaa muistaa käsipyyhe señor
huomaavaisuus ennen kaikkea
ymmärrätehän, tahraton kaakeli
..

Rikoskirjallisuuden kiinnostavuudesta

väriset valoa loistat
sykkien mustaa pellavaa
kurkottavat sormenpäät

selän takana pakeneva valo

taas tulet

tiputat viestisi
pimenevään syliin

näyttö lakkaa
muttei ajatus
ikkuna kun se jätetään

auki yö kun se täyttää

unen tekee täyteläiseksi

mielen levosta kylläiseksi

poistaa poskista kovan
sinä olet pavunkokoinen elämä, rakastettu

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Päällisin puolin

downcider up 'n
all u insiders made up
out of sighs

Runotytön metromatka

siitä kuinka sallimus käy lankeemuksen edeltä ja oranssilla penkillä ylilyyrisfiilistellään

--
kaksi jännittävää pajua
kun seisovat oksat sekaisin
kasvot samaan suuntaan

pian versovat vihreää iloa
kantavat kukkaa
näkevät sanoja jokaisen linnun lennossa

keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

kuinka kauan aion tässä seisovassa vedessä kylmettää itseäni

Naurava kauris

toisinaan luulen että jalkani ajattelevat
keskenään että helvetti olisi muistoton taivasaukio
jonka poikki kulmasta kulmaan
kulkisi leveä kaistale kulunutta asfalttia
nytkin kun ne nilkuttavat tätä katua
kadottavat rytminsä katseesta

perillä lahden rannassa aidan takaa
katseessa lentävä joutsenpari
siivissä tasatahtinen surina
niin lähellä ne lentävät

ja lahti on surua ja tie ja talo ulkoapäin
sisällä he hymyilevät minulle

sanat
ovat aarteen kaltaisia

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

minkä muotoinen on rak kaus
mille kartalle merkitty ystävyyden kuut
puolalaisen sotasankarin kilpi
laskettu suoja kohotettu

talo jossa tanssi alkaa sydämestä

sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007

valo ssa on here illä

on!

ota kesäyö sulamaan
6-8 hetkeä ennen [..]
pidä sielu, silmät hereillä
seuraavaan aamuun

käännä lukko nurin
keri askelia väsymyksen edeltä

yksi
uinuva
siperiansinililja
kerrallaan

kuuntele kuurainen rinne
kastanjan latvassa laulava rastas

..

(tää on keks'en ja toi kuurankukka ehkä poistokamaa - mistähän miulle maumau ja selitystarve, kunhan kirjon, ei näillä matoilla ole tarkoitus kävellä)

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

oo (in) diko

tiistaiaamu tai keskiviikko
tuoksu on palanutta popcornia

kallio joka on kahvia ja leipää
kun sen läpi polkee

vastavalkoon päin piipusta nousevaa pilveä
silmät sirisee alkavaa taivasta

aamua
päivää
kesää ja kevättä

perjantaina, huhtikuuta 06, 2007

ja sitse heti vaihto hihattomaan ku pääs sanomasta
harmaa hihansuu laahaa maata
taivas kurkottaa kevään perään

- -

keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

Enkeleitä ja kukkakorityttöjä

varpuselta ovat siivet palaneet, ääni
kun se kiittää pullosta
"mitähän sillä saa?" se miettii, kymmenellä sentillä
"kiiltokuva-arkkikin maksaa jo euro viiskymmentä"

antajan hymy on pieni yritys
ruskea pullo
nielty sirpale
sen ensimmäisen joka jo ehti
tippua kädestä sammioon

tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

syvää pitkää unenselkää

Lounas ennen kaakkoa

suu on pidettävä kiinni
het ken vie lä
itku nieltävä ja pasta

kun puhutaan venetsiasta puhutaan krusifiksina lentävistä koneista ja yönhiljaisista asemahalleista
puhutaan kirkonkelloista sunnuntaisin kaikista niistä likaisista linnuista puhutaan, brodskysta vaikka kuinka puhutaan rikoksesta ja niiden kirjoittajasta jonka kielen suomentaja kerta toisensa jälkeen tekohengittää

Erinnern

lähtiessä taivas on pohjaton

tämä ei ole vertauskuva vaan konkretiaa
hietaniemenkadun ja runeberginkadun kulmassa

iltaisin tuoksuu ilmassa leppäkertun puolustus
mutta se on toinen katu
toisessa kaupunginosassa

..
.

kuinka vanha se on?

kangaskengät soralla kyykyssä kaksi raitatakkia

neljä täplää ikuisuutta

vierii pois

punainen aika

maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

hermostuttavia asioita kuten puiden fraktaalirakenteet kun haluaisin vain kaksi kättä ympärilleni, lisää

Aamume tro, rdu e frågan

aamuvalmiita ihmisiä kaikki tuoksut kohdallaan

minä istun tässä tilassa
joka on kuin joku pasila
suuntavaisto päin betonia

mietin mihin sitä lähtisi ja kenen housuissa

kenen suulla avaisi äänensä
tekisi edes sanottavan vaikutuksen

1984 anja niskasen "ollaan hiljaa vain" saa eniten ääniä ja voittaa syksyn sävelen

kaikki on valmista
tätä jos haluat
ajatukseni ovat muualla