Tyttöjen nimissä on kovia kirjaimia

Tyttöjen nimissä on kovia kirjaimia. Kaveripäivinä mennään hissillä neljänteen ja silitetään kerbiilejä. Toisina päivinä jäädään ilman karkkia keskellä pihaa ringissä ja kuullaan vanhemman auktoriteetilla lausuttuja totuuksia kehonmuodosta. Pieni on maailman piiri. Elementtitalojen rajaama neliö, jonka vieressä seuraava.

Parvekkeiden alla ei kasva nurmikkoa. Kuiva sora rahisee kengän alla, täällä ollaan sateelta suojassa. Sanoilta. Harmaaseen betoniin voi piirtää väriliiduilla taivaan ja auringon, seinä on sileä ja kylmä poskea vasten. Se on kuin olisi turvallista. Se on horjumaton. Sunnuntaina pyhäkoulussa joku meistä saa lammastarran, joku toinen jeesus-paimenen. Valkoiset puuvillasukkahousut ovat kokoa liian pienet, haara jää liian alas. Vielä yksi keksi. Aikuiset juovat kahvia ja istuvat vakavina. Niin kuin aikuiset. Toivottavat ovella jumalanrauhaan. Myöhemmin kun ei enää ole meidän kodin vuoro järjestää pyhäkoulua eikä äiti lähde mukaan seuroihin kannetaan työhuoneeseen iso puupaneelinen väritelevisio. On olympiavuosi.

Joskus iltaisin istun äidin kanssa ja kuuntelen laulua Siljasta. Kanna kotiin saakka. En tiedä missä isä silloin on. Minä olen pieni, kevyt. Koti on lämmin. Hiljaisella koulun pihalla ei kiusata ketään.

Kommentit

sivuaskel sanoi…
Huiiiiii....keeta.
Anonyymi sanoi…
Itkisinko!
isopeikko sanoi…
Tuliko niistä gerbiileistä sileitä?
viive sanoi…
niin oisko niitä tosiaan siks silitelty?

Suositut tekstit