Kehyksissä kohtaaminen
Ilta on kylmä, kaupunki pehmeä taustalla. Muistan ystävän pohdinnan kohtaamisen vaikeudesta. Keskityn tiedostamatta, kun astun kehykseen.
Vanhan miehen silmät ovat vettyneet, askel horjuva ja anteeksipyyntö valmiina odottamassa. En puhu paljon, hymyilen. En koskaan aluksi. Viski miehen lasissa, onko siinä uinut jääpalakuutio? Hitaasti sulan, varaan lämpöä jonka kerään. Ja jaan sitä jos. Tilan valo, keltaisen tilan valo. Naisella on viininpunaiset tiukkarajaiset huulet. Katson kuinka huolella valmisteltu, hallittu naamio kätkee yksinäisyyden. Mietin ymmärtääkö mies, joka hymyilee odottavaa hymyä. Molemmat odottavat. Naisen silmiin on toive rajattu tarkasti, ne eivät hymyile.
Vieressäni istuu mies. Etsin kasvoista jotakin tuttua, jokaisessa ihmisessä on jotakin tuttua. Katson silmiin. Katsoisin käsiä jos en yltäisi silmiin. Mies puhuu, kuuntelen. Aika vajuu. Juoman reuna lasissa, jonka baarimikko korjaa pois. Lopultakaan en tiedä mitä katson, näen vain iiriksen mustan, en ajatusta. Olettaessani maalaan kuvaa epätodeksi. Mies puhuu ja ymmärrän kun asia on tosi. Vieressä nauretaan ja pahoitetaan humalainen mieli. Sanotaan niin kuin ajatellaan. Sitten se on taustaa taas. Puhun ja minua kuunnellaan. Haluan sanoa. En osaa naamioida sitä mitä haluan. Hymyilen koska tila on vähemmän tehty jo. Se tarkoittaa. On helppo olla.
Vanhan miehen silmät ovat vettyneet, askel horjuva ja anteeksipyyntö valmiina odottamassa. En puhu paljon, hymyilen. En koskaan aluksi. Viski miehen lasissa, onko siinä uinut jääpalakuutio? Hitaasti sulan, varaan lämpöä jonka kerään. Ja jaan sitä jos. Tilan valo, keltaisen tilan valo. Naisella on viininpunaiset tiukkarajaiset huulet. Katson kuinka huolella valmisteltu, hallittu naamio kätkee yksinäisyyden. Mietin ymmärtääkö mies, joka hymyilee odottavaa hymyä. Molemmat odottavat. Naisen silmiin on toive rajattu tarkasti, ne eivät hymyile.
Vieressäni istuu mies. Etsin kasvoista jotakin tuttua, jokaisessa ihmisessä on jotakin tuttua. Katson silmiin. Katsoisin käsiä jos en yltäisi silmiin. Mies puhuu, kuuntelen. Aika vajuu. Juoman reuna lasissa, jonka baarimikko korjaa pois. Lopultakaan en tiedä mitä katson, näen vain iiriksen mustan, en ajatusta. Olettaessani maalaan kuvaa epätodeksi. Mies puhuu ja ymmärrän kun asia on tosi. Vieressä nauretaan ja pahoitetaan humalainen mieli. Sanotaan niin kuin ajatellaan. Sitten se on taustaa taas. Puhun ja minua kuunnellaan. Haluan sanoa. En osaa naamioida sitä mitä haluan. Hymyilen koska tila on vähemmän tehty jo. Se tarkoittaa. On helppo olla.
Kommentit