Sepelkyyhky on varpuspöllöstä seuraava

Sain levyllisen linnunääniä lainaan. Kissa höristää korviaan laulavalle koneelle pöydän poikki oikaistessaan. Olen, istun itkua. Mikä minua vaivaa.

Levy pyörii vastapäivään. Varpuspöllö uudestaan. Varpuspöllö. Palstalla, palstalle. Pyöräillessä tuuli käy iholle mutta pehmeänä. Oliko se tätä samaa kesää?
Mikä meille lauloi. Kesää mikä lauloi.
Muistan linnun äänen, pitkänomaisen koukun, käden liikkeen, auringon lämpötilan iholla. Muistan palstarivin jolla seisoin, ilmeesi, mutta en muista mikä meille lauloi.
Mikä meille lauloi.

Olen, istun kotona. Kesä tuskin enää kukkii. Paljaan ihon auringosta imemää lämpöä. Ei näissä villasukissa. Mutta voisit kirjoittaa jotain kepeämpää, siitä on viitteitä jo, katsotaan sitten.

Naken och blottad frånvaro. Ehkä tämä oli tässä.

Kommentit

Karri Kokko sanoi…
Se ruuvari oli viherpeippo, kjik kjik kjik pitkinä sarjoina käpytikka. Minun levylläni sitä ei kuulu, pelkkää kuivan puun koputtelua. Sama kesä? Tiedä häntä.

krrgpl mikä lie karrigupla...
9:23 ip.
viive sanoi…
Ehkä yhdessä kesässä elää useamman, näillä leveyspiireillä sen voisi melkein kuvitella normaaliksi. Viher, selvä. Yritän muistaa sen uudestaan, väristä.

mjtsc mitä jos tässä se caicci, ehkei sentään. tässä aamukahden humalassa ainakaan.
2:20 ap.
Lähetä kommentti

Suositut tekstit