Odotan luvattua

Puistossa rummutetaan sadetta. Kadut kaikuvat levottomina. Rikkoutuvia pulloja, katkonaista naurua, sanoman julistusta. Ja pääskyt. Ne lentävät harmaan pilvimassan tieltä kun kutsun kuullut taho levittää paksu verhoa kuumasta kulottuneen, voimansa menettäneen kaupungin ylle. Luen. Odotan.

Tässä illassa en tiedä mitään parempaa kuin mahdollisuus nukahtaa oksistoihin, nurmikkoon, hiekkakenttään, asfalttiin tyhjentyvän taivaan ääniin.