Hengityksen tahtiin

Hevoskastanjan lehtien raskas vihreä
eräs unohtunut maisema minussa

Kiipeän kukkulalle joka muuttaa muotoaan
hengityksen tahtiin

Iho ei ole ohutta enää
siihen ovat jättäneet jälkensä valoisat yöt
toisissaan kumpuilevat sateiden kaaret
selkärangat
päivien vastavalossa väsytetyt vartalot

Kiipeän ja mietin kuinka ihon muistamat maisemat ovat eri
kuin se jota kiipeän
joka muuttaa muotoaan
muistojen nopeudella
hitaasti
kohoavat
vaipuvat
ihon ajat
muuttuvat maisemat katoavat

Kommentit

Hilla sanoi…
Luin juuri kirjoituksesi kesäkuun 22. päivältä, ja se on minusta ihana. Haluaisin ilmaista asian paljon monisyisemmin, mutta en nyt löydä parempia sanoja kuin "ihana". Toivon sinulle sellaisia lempeitä onnenliekkejä, jotka eivät polta sielua loppuun, vaan lämmittävät ja parantavat.
9:45 ip.
viive sanoi…
Hilla! Olipa mukava kuulla sinusta, olisin laittanut spostia Kuusiluodon visiitin jälkeen, mutten löytänyt osoitetta sivuiltasi. Laitoin muutamia kuvia flickriini, jos haluat joskus käydä kurkkaamassa:
http://www.flickr.com/photos/viiii/tags/kuusiluoto/

Niin ja kiitos tuosta, "ihanan" ymmärrän aina oikein :)
9:37 ap.
Lähetä kommentti

Suositut tekstit