Jostain muisto jostain

Luen surua verkosta, eri puolilta silmukoita poimin samaa rakkautta ja kuolemaa. Jostain nousee muisto jonka yritän kiinnittää itselle muistettavaksi myöhemmin. Kallisarvoinen repale mennyttä minua, joka kuitenkin jatkuu tässä, nyt. Tietämättäni, ymmärtämättäni.

..se ken tulee viimeiseksi ompi kuoleva!
toukokuinen hiekkakenttä pölyää rinkeliä kiertävien tyttöjen tossujen alla
toive jäädä kuolettavaan loukkuun
mitä tässä leikissä sitten tehdään, muisto häilyy
näen kuiskuttelevia tyttöjä, otsatukkaisia, lettipäisiä
nyökytteleviä tyttöjä, portinvartijat vaativat salaisuutta vangitulta
toive jäädä käsivarsien väliin, tulla valituksi
vaikka pian kaikki oppivat kävelemään laulun tahtiin, elleivät portit edistä
valitse, käytä porttikäsien valtaansa, ystävättäret
yhteisestä päätöksestä sulje kolmetta väliinsä
ja vaadi paljastuksia
niin musta kuin multa
miksi tämä kiertyy näin miksi muistan vain tämä lyhyen pätkän
niin valkea kuin lunta
mihin leikki päättyy

Kommentit

Foxy sanoi…
--kello löi jo 12,
keisari seisoo palatsissa.
Niin musta kuin multa, niin valkea kuin varsa.
Kuka tulee viimeiseksi,
onpi kuolema.
____________

lievästi kummat sanat, kun niitä nyt aikuisena miettii. keisariko on musta ja valkea?
Anonyymi sanoi…
hassua, mä en muista tuota varsaa ollenkaan, lunta rimmaa paremmin ja soi mun päässä nyt koko ajan.

joo, ehkä tämänkin rimssun arvoitus ratkeaa googlaamalla.

Vii
Karri Kokko sanoi…
Pikku ensyklopedia tässä vieressäni lasketteli menemään seuraavaa:

Bro bro brella
klockan ringer elva
kejsaren står i sitt höga slott
vitt som snö
svart som mull
den som kommer allra sist
hamnar in i grytan

Eli kuten itse hieman epäilin, nuo kummallisuudet johtuvat luovista käännösvirheistä kuten yleensä aina tällaisissa tapauksissa. Yksitoista kelpaa sointinsa vuoksi ruotsiksi, mutta suomeksi se sopii olla kaksitoista. Ja jostain syystä kuva tummanpuhuvasta ja kalmankalpeasta keisarista, jonka tehtävä on päättää oikeasta ja väärästä, siitä kuka joutuu pataan ja kuka ei, on tässä versiossa selkeämpi. Variantteja esiintyy myös: Josefin sanoi itse pitävänsä enemmän sanasta "mull" kuin sen vaihdokista "sot". Tuo "brella" ei oikein auennut kummallekaan. Hän myös kuvasi leikin fyysisesti: Kierretään kehää ylösnostettujen käsien muodostaman sillan alta kunnes rimssu loppuu. Samalla silta lasketaan alas ja se joka jää käsien väliin ansaan, joutuu ensin vastaamaan johonkin kysymykseen ja siirtymään vastauksen perusteella jomman kumman selän taakse. Näin syntyneet joukkueet kilpailevat lopuksi "köydenvedossa". Minäkin muistan osallistuneeni leikkiin 60-luvun Tapiolassa. Kuva aiheesta löytyy täältä: http://www.sagalund.fi/barnverksamhet.htm
Karri Kokko sanoi…
Sen lisäisin vielä, että karmivan hauska on myös tuo huojunta Viin "kuolevan" ja Foxyn "kuoleman" välillä. Edellinen lienee "oikea", itse muistan käyttäneemme jälkimmäistä. Siinä on runon hurjuutta. Muistaako kukaan miten se alku meni?
Anonyymi sanoi…
Käsi viuhtoo, minä, minä!!

Huraa huraa häitä
kello löi jo kakstoista
keisari seisoo palatsissaan
musta on multa, valkea on lunta
mitä varten sotamies on parempi kuin herra?
Se ken tulee viimeiseksi ompi kuolema

Ja jollain pulinapalstalla oli myös blogi-persoona Herkun selitys miten leikittiin:

Siinä kaksi ihmistä seisoo vastakkain ja pitää toisiaan käsistä, kädet
ylös nostettuina. Muut kulkivat letkana käsien ali ja lorun loppuessa kädet
laskettiin alas. Väliin jääneen piti valita jomman kumman puoli valitsemalla
sana, jotka nämä kaksi vastakkain seisovaa olivat valinneet itselleen ennen
leikkiä. Meillä nuo sanat olivat usein jotain tyyliin päärynä tai omena. Leikkiä
jatkettiin, kunnes kaikki altakulkijat olivat jomman kumman puolella. Sitten
leikki ratkaistiin köydenvetotyyppisesti käsistä kiinni pitäen molempien
puolien vetäessä. Vahvempi puoli (usein se, jossa oli enemmän porukkaa)
voitti.

Huh, helpotti. Hura hura häitä, aika makaaberit häät kylläkin, pikkutyttöjen rallattaa.

Pienestäkö vitsa väännettävä, elämän karuus piilotetaan loruihin ja leikkeihin?

Vii
Anonyymi sanoi…
Ah, en Karri huomannut hienoa selitystä sohellukseltani, yritän nimittäin näyttää töitätekevältä tässä sivussa. Mielenkiintoista kuulla myös tuo ruotsinkielinenkin versio.

Vii
Karri Kokko sanoi…
Saahan näitä selostuksia tulla lisääkin. Hienoa kun kuulee pieniä eroja. Aika ja välimatka tekevät muistille temppuja. Mistähän tässäkin lienee ollut alunperin kyse ja miten siitä on kehkeytynyt lasten leikki. Nyt välähti: bro bro brella sointuu kummasti bröllopin kanssa! Eli kai tässäkin on ollut kyse riiuumenojen harjoittelusta turvallisessa sekaporukassa, veikkaan.
lupiini sanoi…
Minäkin kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, olen lukenut kyllä blogiasi jo useampia kuukausia, ja viihtynyt sen parissa, nyt rohkaistuen interaktioon :)

Meillä laulettiin "niin musta kuin multa, valkea kuin kulta". Kauhean monet pikkutyttöjen lorut, leikit ja pelit valmentavat romanttiseen parisuhteeseen/avioliittoon. Leikkivätkö pojat ikinä kotia, en ainakaan muista?
viive sanoi…
Pojat taisivat leikkivät kotia vain isosiskon vaateesta, eivät koskaan oma-aloitteisesti ja poikaporukassa, ellei majanrakentelua lasketa, mutta eipä kai.

Veloenan kanssa juteltiin aiheesta ja mietittiin, että tyttöjen kotileikeissä, oman kodin simuloimisessa, saattaisi olla myös jokin avain tyttöjen kodista/äidistä irrottautumiseen, pojilla taas side lapsuudenkotiin/vanhempiin/äitiin tiukempi aikuisiällä, aika kruuvisti yleistettynä ajatuksena tietysti, tarina on omansa jokaisen pojan/tytön kohdalla.
Hilla sanoi…
Meillä Torniossa loru meni näin:

rump rump rellaa
reka reka rellaa
seisahduppas sekarlo
mi vastoin käy, mi vastoin käy
ahnestippas kallista rööraa
esikunta arestissa
röskytä rös!

Joo, ruottia tuossa varmaan on pohjalla, mutta aika mahtava nonsense-renkutus! Kyllä tuo mustavalkoinen keisarikin on mulle tuttu, mutta tuota toista olen itse rallatellut.

Leikkikö kukaan tätä:

antakaatte sunfo oore
omane, omane, omaneoneo
titi tioteoteo
tititi o ansofix!

Siinä seisottiin piirissä ja läpsyteltiin toisten käsiä sillain jännästi, ja se, kenen kohdalla laulu loppui, joutui piiristä pois. Ja mistähän jesuksesta NUO sanat mahtaa tulla? Kyllä kai joku folkloristi senkin on selvittänyt.
Anonyymi sanoi…
Hei taisin laitella jo tyhjänkin kommentin. sorry.

Nyt muistin tuon Tuu, tuu jatkon.. onneksi Torniossa on laulettu lähes samalla tavoin: Eli näin se meni, jos nyt sitten oikein muistan.

Tuu, tuu reka reka rellaa.
Seisahdupas jo. Arestiin käy, arestiin käy. Appos tippos kallista Veeraa. Esikunta arestiin ja röskytä rös.

Hassua- tuo on niin sekoitus kaikesta että olis hauska kuulla oikein vanha versio lorusta/laulusta. Vai onko alkuperäisempi versio tuo "musta kuin multa"...jne mutta mistä on ilmestynyt loruumme tuo "kallis Veera"?
Anonyymi sanoi…
Niin ja se mihin jatkoin katosi kokonaan. yritys uudelleen. Eli edellisessä viestissäni laitoin oman loruni, joka alkaa "Tuu tuu.." mutta paljon jatkoa en muistanut. Eli Kuopion Särkiniemessä v.1970 meni tuo samainen loru noin.
Anonyymi sanoi…
Tyttäreni Joutsenossa leikki samaa leikkiä laulellen näin:

Ii, ii ii. Ii, ii ii.
ii-i i, ii-i i, i i i. (kädet alas tässä) ja seuraava..

Aa, aa aa. Aa, aa aa.
aa- a a, aa-a a, a a a.

Näin on sanat hävinneet meillä täällä. Siksi aloin tutkia ja selvittää, jotta saataisiin sanat leikkiin takaisin. Nyt opetan oman versioni. Kiitos kommentoijille.

Suositut tekstit