Aika entinen ei koskaan enää palaa
Seuraavan aamun edit:
Voi tsiis. Mental note itselle - älä bloggaa väsyneenä tai silmät ja päänsisys viinistä vinossa. Miimiimiimaamaamaa, onkohan muuttojen fysiologisia vaikutuksia aivotoimintaan tutkittu laisin? Minulla kohdallani se näyttäisi vaikuttavan tehokkaammin kuin moni helposti nieltävään kuoreen pakattu kemiallinen yhdiste. Yhtä kaikki, tästä eteenpäin on aikamoista minäminä-pulppia.
***
Minulle sanotaan: "mutta Vii, sinähän hehkut!". Oikealla nimelläni tietenkin, yhtä kaikki hämmennyn. Minulla on hiukset auki, kaulassa pitkät kultaan ja vihreään taittavat makean veden helmet ja korvissa toiset, kyyneleen muotoiset, ne semmoiset. Sitten on vielä farkut ja saappaat, ja tietenkin vaalea puuvillapaita, viktoriaanisen vaalea jos joku kysyisi tarkemmin. Kiinteistövälittäjä-/lakimiesnaispolttarit on peruttu viime hetkellä koska morsian on saanut vatsaflunssan, joten sen sijaan seison nyt ystävän liikkeen avajaisissa ja mietin sotkua jonka jätin taakseni. Tottahan olen otettu kohteliaisuuksista, mutta goldylocks, kultakutri, saa kyllä kiemurtelemaan.
On ihana nähdä ihmisiä, joista en ole kuullut sitten tammikuun, mutta samalla kun istumme punavuorelaiskuppilassa ja rupattelemme niitä näitä, liu'un väistämättä tarkkailijan rooliin. En osaa tätä skeneä, tätä näytelmää luonnollisesti. En osannut ennen, en osaa nytkään. Olen ystävien seurassa, mutta ajatus ja katse harhailevat.
Ravintolan salin laidalla seisoo kummallisen epäsuhta pariskunta. Pieni talo preerialla on ensimmäinen kuva mikä nousee mieleen. Tyttö tai nainen on pukeutunut minulle vieraaseen jakkupukuun, jossa jakku ja hame ovat vartaloa myötäilevät, mutta hame nilkkapituinen. Hiukset on kiharrettu vanhanaikaisesti ja nostettu ylös pinnein. Mies on selvästi vanhempi, hiukset kammattu päälaen yli, ja farkut ovat vyötärömallia. Panen merkille ajoittaisen hermostuneen otteen housunvyötäröstä, sellaisen, jolla korkeita farkkuja vedetään entistä ylemmäksi.
En tiedä onko tämä selvä kuva muille kuin itselleni, mutta jumitan pariskunnassa koska kontrasti muuhun väkeen on niin valtava. Hetken päästä pieni talo preerialla-tyttö kävelee dj-boxin luokse ja kyselee ilmeisesti toivekappaleita. Vaivautunut dj-tyttö pudistelee päätään, tyttö kävelee takaisin seuralaisensa luokse, joka nappaa tätä kädestä. Nopealla liikkeellä mies pyöräyttää tytön tanssiin, twistiä tai vanhanaikaista rokkia, veikkaisin. Paljon pikkuaskelia ja edestakaista veivausta. Mies muuttuu täysin kieputtaessaan kapeavyötäröistä tyttöä musiikin tahtiin. Tuijotan tanssivaa paria, kierrätän katsetta pöydissä, ketään ei tunnu kiinnostavan mitä tanssilattialla tapahtuu. Päänylijakaus-mies on elementissään, hehkuu kaulalta poskiin tanssimisen iloa, tyttö hymyilee jännittyneesti kieppuessaan ympäriympäri. Lopuksi muutama paria seurannut tyttö taputtavat spontaanille esitykselle. Sitten baariin laskeutuu taas viileys, joka hohkaa oikeista vaatemerkeistä, värivalinnoista ja tennarimalleista.
Halaan illan emännän, haluan ulos. Kadulla on helpompi hengittää, katse on samantien suorempi ja selkeämpi. Mietin vaahteran kukintoja, joita tutkin aikaisemmin päivällä spårapysäkillä. Vaahteran kukintoja ja hevoskastanjoita, kumpiakaan ei löydy sieltä mistä lähdin narikkalapusta luovuttuani.
Voi tsiis. Mental note itselle - älä bloggaa väsyneenä tai silmät ja päänsisys viinistä vinossa. Miimiimiimaamaamaa, onkohan muuttojen fysiologisia vaikutuksia aivotoimintaan tutkittu laisin? Minulla kohdallani se näyttäisi vaikuttavan tehokkaammin kuin moni helposti nieltävään kuoreen pakattu kemiallinen yhdiste. Yhtä kaikki, tästä eteenpäin on aikamoista minäminä-pulppia.
***
Minulle sanotaan: "mutta Vii, sinähän hehkut!". Oikealla nimelläni tietenkin, yhtä kaikki hämmennyn. Minulla on hiukset auki, kaulassa pitkät kultaan ja vihreään taittavat makean veden helmet ja korvissa toiset, kyyneleen muotoiset, ne semmoiset. Sitten on vielä farkut ja saappaat, ja tietenkin vaalea puuvillapaita, viktoriaanisen vaalea jos joku kysyisi tarkemmin. Kiinteistövälittäjä-/lakimiesnaispolttarit on peruttu viime hetkellä koska morsian on saanut vatsaflunssan, joten sen sijaan seison nyt ystävän liikkeen avajaisissa ja mietin sotkua jonka jätin taakseni. Tottahan olen otettu kohteliaisuuksista, mutta goldylocks, kultakutri, saa kyllä kiemurtelemaan.
On ihana nähdä ihmisiä, joista en ole kuullut sitten tammikuun, mutta samalla kun istumme punavuorelaiskuppilassa ja rupattelemme niitä näitä, liu'un väistämättä tarkkailijan rooliin. En osaa tätä skeneä, tätä näytelmää luonnollisesti. En osannut ennen, en osaa nytkään. Olen ystävien seurassa, mutta ajatus ja katse harhailevat.
Ravintolan salin laidalla seisoo kummallisen epäsuhta pariskunta. Pieni talo preerialla on ensimmäinen kuva mikä nousee mieleen. Tyttö tai nainen on pukeutunut minulle vieraaseen jakkupukuun, jossa jakku ja hame ovat vartaloa myötäilevät, mutta hame nilkkapituinen. Hiukset on kiharrettu vanhanaikaisesti ja nostettu ylös pinnein. Mies on selvästi vanhempi, hiukset kammattu päälaen yli, ja farkut ovat vyötärömallia. Panen merkille ajoittaisen hermostuneen otteen housunvyötäröstä, sellaisen, jolla korkeita farkkuja vedetään entistä ylemmäksi.
En tiedä onko tämä selvä kuva muille kuin itselleni, mutta jumitan pariskunnassa koska kontrasti muuhun väkeen on niin valtava. Hetken päästä pieni talo preerialla-tyttö kävelee dj-boxin luokse ja kyselee ilmeisesti toivekappaleita. Vaivautunut dj-tyttö pudistelee päätään, tyttö kävelee takaisin seuralaisensa luokse, joka nappaa tätä kädestä. Nopealla liikkeellä mies pyöräyttää tytön tanssiin, twistiä tai vanhanaikaista rokkia, veikkaisin. Paljon pikkuaskelia ja edestakaista veivausta. Mies muuttuu täysin kieputtaessaan kapeavyötäröistä tyttöä musiikin tahtiin. Tuijotan tanssivaa paria, kierrätän katsetta pöydissä, ketään ei tunnu kiinnostavan mitä tanssilattialla tapahtuu. Päänylijakaus-mies on elementissään, hehkuu kaulalta poskiin tanssimisen iloa, tyttö hymyilee jännittyneesti kieppuessaan ympäriympäri. Lopuksi muutama paria seurannut tyttö taputtavat spontaanille esitykselle. Sitten baariin laskeutuu taas viileys, joka hohkaa oikeista vaatemerkeistä, värivalinnoista ja tennarimalleista.
Halaan illan emännän, haluan ulos. Kadulla on helpompi hengittää, katse on samantien suorempi ja selkeämpi. Mietin vaahteran kukintoja, joita tutkin aikaisemmin päivällä spårapysäkillä. Vaahteran kukintoja ja hevoskastanjoita, kumpiakaan ei löydy sieltä mistä lähdin narikkalapusta luovuttuani.
Kommentit