Naurava kauris

toisinaan luulen että jalkani ajattelevat
keskenään että helvetti olisi muistoton taivasaukio
jonka poikki kulmasta kulmaan
kulkisi leveä kaistale kulunutta asfalttia
nytkin kun ne nilkuttavat tätä katua
kadottavat rytminsä katseesta

perillä lahden rannassa aidan takaa
katseessa lentävä joutsenpari
siivissä tasatahtinen surina
niin lähellä ne lentävät

ja lahti on surua ja tie ja talo ulkoapäin
sisällä he hymyilevät minulle

sanat
ovat aarteen kaltaisia