Hallissa

Myhäilen ystävän salakuljetusliikkeelle jo ennen kuin olemme tavanneet. Kaikki sujuu kuin elokuvissa, hallin tädit eivät huomaa että meitä meneekin kapulaportista kolme kahden sijaan.

Minä ja papu uimme samassa seurassa. Heijasteleekohan senkin allas turkoosia mietin, ainakin niiden mainosten perusteella joissa huokoinen hajuaeristämään jalostettu sellu imi kaiken nesteen mukisematta, silloin kun vielä uhrasin kotialttarille, silloin se neste, tarkoitan, oli turkoosia, ehkä tänään on toisin.

Tänään papu painaa puoli grammaa, kuuntelen ystävääni. Sillä on silmät ja kädet ja nenä ja suu. Kellumme kaikki kolme lämminvesialtaassa, venyttelemme väsymystä juoksun jälkeen. Kuvittelen mikroihmisen, pienet jalat hakemassa liikettä, samassa vedessä heilutan omani, täysimittaisia äidinjuuria, harottavat pitkät varpaat kelmeileivät altaanpohjasta otetta.

Kun papu on pakattu farkkuun ja villaan halaan molemmat, on vaikea enää halata yksi, kirjoittaa viestiä vain toiselle kun onni on monistunut. Perjantaina sitten, heit. Omenapuukulmalta käännyn oikealle ja poljen aurinko selän takana kotiin.