Hetkellisyyksiä

Tuuli tarttuu mekon helmaan pyörän täristessä Porthaninkadun mukulapintaa alas Hakaniemeen ja edelleen keskustaan. Puuvillaisen kankaan vangitsema ilma tuntuu pehmeältä iholla, niin lämpimältä ettei se varsinaisesti edes viilennä liikkeen lämmittämää säärtä. Kesämekossa kesäyössä. Hieman myöhemmin istun täyttömaakummulla katse kiinni horisontissa, meri on taivas ja toisinpäin, molemmat savunsinisiä yöttömässä yössä. Ruosteinen proomu on hiljaa kaunis, kuohuva juoma juovuttavaa, hetkessään ohuen valon tavoin. Näitä öitä ei muisteta nukutuista unista, kesäöissä unet valvotaan.

On maanantaiaamu. Työpäivä. Pelakuu on vihreä tursas ikkunalaudalla, jostain syystä kuvittelen sen viiksekkääksi mieheksi vaikka tiedän nupuistaan puhkeavan hentoa punaa. Ruusupensas ikkunan takana kukkii yksinkertaisin terälehdin moninkertaisesti. Tiu nukkuu futonilla. Kaksinkertainen Tiu. Kissa on paisunut lomaviikon aikana palloksi, ruokahalunsa on ehtymätön. Mietin mahtaako tämäkin yksi moninkertaistua lähiviikkoina. Sitten olisi taas syytä juhlaan. Varpajaisten ajatus naurattaa vesijuoksuvyötä lainaan hakevaa Veloenaa ja Vompia.

Mutta nyt on liuttava eteenpäin hetkessä, muistettava tuliaiskarkit työkavereille.