Söpsöpsöp

Olen aliarvioinut sametin materiaalina.
Häiriintynyt näkymänpeittävistä, raskastunnelmaisista verhoista.
Väärinymmärtänyt valoa imevän pinnan.
Vanhojen ihmisten kodeissa olen ahdistunut pölyänielleistä nojatuoleista,
nostellut kulmia toimihenkilön pikkujoulukankeudelle,
värissyt viininpunaa, tukahduttanut haukotuksen, tummanvihreän tylsyydestä syntyneen.

Samettia, miten epäkäytännöllistä.
Samettia, sitten kun silkki laskeutuu liikaa ja peittää liian vähän. Samettia, kun persikan metafora ongitaan sokeriliemestä hedelmäsalaattiin.

En ole ymmärtänyt.
Olen aliarvioinut taivaan laiminlyönyt tähdet unohtanut ihon.