Antony - my (wo)man
Olen innoissani, minulla kuuntelutetaan uutta Surumusiikkia, "koska sä varmaan tykkäisit tästä" (niinpä niin, olenhan mustissa tänäänkin, suorat hiukset auki, vaatimaton meikki, silmissä pieni väsymys). Iltainen olemukseni kontrastoi kieltämättä siskon trendianalyyttikko gay-ystävän ja käytyjen huulikiilto-meikkivoidekeskustelujen kanssa, muttei se silti tarkoita ettenkö nauttisi tästä kuplivasta sateenkaarikynttilämeren valossa yhtä paljon kuin muut juhlijat. Mutta se musiikki, Antony and the Johnsons!
Unohdin levyn tietysti kiireessä siskolle, mutta maanantaina se soi täällä aivan varmasti. Pianoa ja se laulu. Niin ihanan värisevää, niin ihanan surullista!
Unohdin levyn tietysti kiireessä siskolle, mutta maanantaina se soi täällä aivan varmasti. Pianoa ja se laulu. Niin ihanan värisevää, niin ihanan surullista!
Kommentit
Musiikkimakuasi mitenkään tuntematta...
Omituisia nämä päähänpinttymät, että tämä ymmärtäisi tämän mielentilan, sen täytyy, ymmärtäähän se, on varma.
Muuten Leonard Cohen-hehkutuksesi vaikutuksesta kaivoin hyllystäni joskus sinne ostamani tupla-cd:n (jota en juurikaan ole kuunnellut, joskus kai miettinyt levykaupassa että mun on pakko tykätä tästä (? älyttömyyksiä,näitähän riittää) ja ostaa napsauttanut) No NYT olen sitten tajunnut sen JUTUN. Se on kuin kierisi alasti hienoimmalla sametilla kun sitä ääntä kuuntelee.
Hups, innostuin.
Olen koettanut saada Svenin Cohenit lainaksi mutta ei hän koskaan näytä niitä muistavan. Jospa edes tuon saisin imeksittyä tietokoneelleni, sitten voisin olla pää pyörällä leonardcohenleonardcohenhuruhuruhuuta.
:D