Ystäväni Sirena

Hymyillen nousevat kasvot pintaan vieressäni.

Samassa kehdossa olemme uineet, mutta sinä olet enemmän tämän äidin tytär. Minun veteni on liikkeestä levoton, se on pehmeä kyllä, mutta välinpitämätön kehoni viestille. Sinä katsot sitä ja se kuuntelee. Sukellat ja se ymmärtää saman leikin.

Onnellisia ovat molempien ihot, kahden kuun kylmän koulimat kalpeat reidet, käsien varret, vatsa, selkä ja hartiat, turvassa turkoosissa virrassa. Mutta sinä olet vedessä niin kuin se on sinussa, katse ei kaipaa kiinteää pintaa. Minä kellun, poljen ja kellun, ja katselen, olen vierailulla.

Vieraiden naisten vartaloita, pylväiden taakse katovia pakaroita, raskautta, väsynyttä ihoa, leikkausarpia, nuoria lihaksia. Veden keinussa katselen pareittain uivia perjantai-ystäviä, saunaa höyryävien hartioiden erilaista pyöreyttä, josta en saa tarpeekseni. Hallin kaikissa kaarissa kiertää katseeni, marmoripinnoissa joissa elämä virtaa, hetkellinen, loputon.

Reunimmaisella radalla sinä. Rytmikkääästi kohoat ja katoat liukuun, koko ajan hymyillen, harjoitat vettä, kylkesi kysyvät ja se vastaa lihaksillesi voimallaan. Veden neitoni.

Kommentit

Suositut tekstit