Kunn es
Vuoroin aukeaa ja supistelee, kylmä lisää pimeän painetta, väsymys. Vuoroin aukeaa, syvä sisäänhengitys, minun ovat nämä kaikki säteet ja hiukkaset laajentuneessa tilassa. Vahvana seison silloin, kokonainen valo rankani tukena. Päivää kuluu, rispaantuneet säteiden päät, säikeistä katoaa voima.
Kunnes rinnan päälle nostetaan pimeä, pakotetaan keuhkoista sisään, yksin, polveni eivät, vain hädin tuskin. Kunnes yksin, yksin ja voima alkaa virrata jälleen, lämpö, varmuus, tieto melkein. Unen kaltainen tila, varpaiden kautta kiertää veri, elossa. Jos ei muualla, jos ei ketään, minun maailmani.
Kunnes rinnan päälle nostetaan pimeä, pakotetaan keuhkoista sisään, yksin, polveni eivät, vain hädin tuskin. Kunnes yksin, yksin ja voima alkaa virrata jälleen, lämpö, varmuus, tieto melkein. Unen kaltainen tila, varpaiden kautta kiertää veri, elossa. Jos ei muualla, jos ei ketään, minun maailmani.
Kommentit