Regresjun

Uusi punainen pulkka kolahtaa eteisen lattialle, korvaläppälakki rutistuu perässä. Vessan kynnyksellä istuen en olekaan itkenyt. Kirkas on ajatus ja kyynel kun tajuaa oman pienuutensa. Mini-me. Villahamesyliin noussut kissa nostaa päätään, ihmettelee mikä tuolle nyt. Kurr? Harmaan selkä kastuu, aika valuu kynnyksen yli, lämpö kiertyy pikkuhiljaa varpaisiin takaisin. Tarkastelen tilaa jo tyynemmin. En muistanutkaan tätä tunnetta, tai tätä toista joka polttaa vedet silmiin. Hävettää ja raivostuttaa vuorotellen. Helvetin ämmä jotain holttia. Näpytän anteeksin, onneksi ei tarvitse puhua. Kestää(minkä)kestää,

kolisen portaita, kompuroin
l o
m
a

l
l

e.