Tuoksuu vieras eurooppa

Kaipaan kahviloihin joissa tuoksuu vieras eurooppa [se on pienellä koska se on tuoksu tai haju tai tunne tai tila ja koska haluan niin]. Kaipaan tummapuisiin pöytiin juomaan pienestä kupista tiukan kahvin. Kaipaan ristiä jalat kiikkerän pöydän alla, keinuttaa oikeaa vasemman yli, kolhia joka-aamuisten rutiinien kuluttamaan pöydänjalkaan oman merkkini. Kaipaan kummallista rasvanhajuista vieraskielistä tunnelmaa, josta tietää että se on sama, ajanmääreestä huolimatta. Sama joka aamu, samanpituinen joka aamu, jossa vain toisinaan sesongin ulkopuolelle eksyneet turistit ovat murtuma kuvioon, harvakseltaan sattuva, nopeasti unohtuva poikkeus. Kaipaan himmeälasisen ikkunaoven kolinaa, askelten hiomaa kivikynnystä, jonka takana katumaailma kohisee joka ovenavauksella.

Kaipaan viereisen pöydän tummasänkistä välinpitämättömyyttä, miehiä ja naisia, joiden suissa sanat muodostuvat eri rytmiin, joiden huulilta nauru purkautuu kovaäänisenä, tupakanmakuisena.
--