Tampester

Aamulla astun junaan joka liikkeellelähdettyään pöllyyttää ja rätisee, vie minut perille vihreään kaupunkiin. Tamsteri on jostain syystä aina ollut minulle vihreä. Synestesia-syystä kai. Olkoon miten vain, tällä hetkellä kun olen kahlannut valkoista ja sinistä kylmää ja kirkasta, ja valoa on ollut suodatettavaksi asti, on hyvä hetki lähteä. Sydän on rauhassa. Villan alle kätketyssä tallessa tekee työtään lihas, jonka kammioissa järki ja tunne asuvat pelon ja ilon kanssa paritaloa. Tampurilainen, here I come.