Regresjun

Uusi punainen pulkka kolahtaa eteisen lattialle, korvaläppälakki rutistuu perässä. Vessan kynnyksellä istuen en olekaan itkenyt. Kirkas on ajatus ja kyynel kun tajuaa oman pienuutensa. Mini-me. Villahamesyliin noussut kissa nostaa päätään, ihmettelee mikä tuolle nyt. Kurr? Harmaan selkä kastuu, aika valuu kynnyksen yli, lämpö kiertyy pikkuhiljaa varpaisiin takaisin. Tarkastelen tilaa jo tyynemmin. En muistanutkaan tätä tunnetta, tai tätä toista joka polttaa vedet silmiin. Hävettää ja raivostuttaa vuorotellen. Helvetin ämmä jotain holttia. Näpytän anteeksin, onneksi ei tarvitse puhua. Kestää(minkä)kestää,

kolisen portaita, kompuroin
l o
m
a

l
l

e.

Kommentit

lupiini sanoi…
Lemmikit suhtautuvat kyyneliin niin hassun lajityypillisesti. Kissa voi tulla syliin ja sanoa kurkur tarkoittaen että "muistathan että minä olen kuitenkin olemassa ja lähelläsi ja ruokakuppi kaipaisi täydennystä", koira painaa pään polvelle, katsoo silmiin ja lohduttaa. Vanha beagleni oli maailman paras lohduttaja kun oli surullista, se toi (nerudalaisittain) kuonon kuin lahjan, kaksi reunoiltaan harmaantunutta luppakorvaa, lempeät ruskeat silmät.
viive sanoi…
Eläimet on kyllä parhaita tuossakin mielessä, ei tarvitse selittää kun se on kuitenkin turhaa. Tiitun kehrä vei vetistelystä pahimman terän, ei sitä vaan voi jos on semmoinen karvapunkero sylissä joka puskee väkisin lähemmäs huomiota vaatien.
viive sanoi…
Oli se, kummallinen myyjätär. Joo stray..!! vaan, katselin pari tuntia. Mutta en tissutellut mikä oli hyvä vaan.
Foxy sanoi…
lomalla - ehtii itkeä
viive sanoi…
lomalla ehtii myös sairastaa

Suositut tekstit