Irrallisia ja väsyneitä
Kaupunginosasta toiseen kävellessäni, kotimatkalla.
Pelikaanimies, noilla portailla. Minä ainakin näköjään heiluttelen päätäni julkisilla paikoilla, seinien pitää nähdä päättyvän.
Tuomiokirkon vuoksi on katse nostettava maasta. En kyllästy noihin pylväisiin ikinä.
Sataisipa lunta. Haluaisin taas kävellä pehmeän kaupungin.
Tulisikohan bussi? Se on varmaan juuri mennyt, aikataulun mukaan minuutti sitten vaikkei ohitseni ole ajanutkaan. Ehkä kuitenkin kävelen. No siinä se nyt menee.
Jos olisimme yhdessä niin -- ee, näin on hyvä, parempi. Olen tarkkarajaisempi näin. Kerron joskus. Kunpa, en haluaisi olla niin virittynyt joka kerta.
Flamencofestivaalit, ihan kohta. Ehtisinpä tanssimaan myös.
Mikä meissä on vaikeaa, me-issä, yleisesti, monikossa olemisessa. One is the loneliest number/ that you'll ever do./ Two can be as bad as one/ it's the loneliest number since the number one. Kuuntelen sen kotona.
Toivoisin ettei minun rikkinäisyyttäni tarvitsisi pelätä.
Työpaikan eteiskäytävä kotikadulla (sekoitun paikassa katuvalojen välähtäessä päälle kohdalla kävellessä, töissä toimiston valaistus on automatisoitu liikesensorein).
En haluasi syödä mitään minkä kirjoittamiseen tarvitaan x-kirjain. Saanko sitä paitsi syödyksi aamupalaa?
Väsyttää. Haluan silti vielä lukea Rilken elegiat, haluaisin ne uneen mukaan. Toiveuni.
Pääsenköhän peiton alle ennen kymmentä.
Pelikaanimies, noilla portailla. Minä ainakin näköjään heiluttelen päätäni julkisilla paikoilla, seinien pitää nähdä päättyvän.
Tuomiokirkon vuoksi on katse nostettava maasta. En kyllästy noihin pylväisiin ikinä.
Sataisipa lunta. Haluaisin taas kävellä pehmeän kaupungin.
Tulisikohan bussi? Se on varmaan juuri mennyt, aikataulun mukaan minuutti sitten vaikkei ohitseni ole ajanutkaan. Ehkä kuitenkin kävelen. No siinä se nyt menee.
Jos olisimme yhdessä niin -- ee, näin on hyvä, parempi. Olen tarkkarajaisempi näin. Kerron joskus. Kunpa, en haluaisi olla niin virittynyt joka kerta.
Flamencofestivaalit, ihan kohta. Ehtisinpä tanssimaan myös.
Mikä meissä on vaikeaa, me-issä, yleisesti, monikossa olemisessa. One is the loneliest number/ that you'll ever do./ Two can be as bad as one/ it's the loneliest number since the number one. Kuuntelen sen kotona.
Toivoisin ettei minun rikkinäisyyttäni tarvitsisi pelätä.
Työpaikan eteiskäytävä kotikadulla (sekoitun paikassa katuvalojen välähtäessä päälle kohdalla kävellessä, töissä toimiston valaistus on automatisoitu liikesensorein).
En haluasi syödä mitään minkä kirjoittamiseen tarvitaan x-kirjain. Saanko sitä paitsi syödyksi aamupalaa?
Väsyttää. Haluan silti vielä lukea Rilken elegiat, haluaisin ne uneen mukaan. Toiveuni.
Pääsenköhän peiton alle ennen kymmentä.
Kommentit
Mieluummin rikki, kuin tosi tylsä.
hauskaa, että rex on vähän niin kuin julkisuuden henkilö, koska hänhän on myös hyvin, hyvin hieno.