Jostain pitää aloittaa 2 : Yhden alun epilogi
Kompastuin kaksipäiväisenä poispyyhityn ensiblogini koodaukseen - jos templaten värikoodien ja valmiiden URL:ien kanssa nysväämistä voi siksi kutsua - ja kadotin siinä samalla aiemmat ajatukseni alusta. Kyseessä ei kuitenkaan tainnut olla mitään kovin kuolematonta, kun en nyt meinaa saada kaivetuksi muististani mitä silloin, toissapäivänä, ajattelin.
Taisin kirjoittaa uuden maailman löytämisestä, blogistanin näennäisen aavikon tuulissa vaeltamisesta. Aavikosta tekee näennäisen aloittelevan bloggaajan (en meinaa tottua tähän termistöön; b:n ja g:n tylppä, kumimainen pyöreys ei sovi suomalaiseen suuhun) kehittymätön hahmotuskyky. Ajatus- ja mielipidesekametelin synnyttämä elämä ei aukene yhdellä vierailulla.
Ainakin omalla kohdalla eksyminen tähän inhimillisen ihmetyksen vihreään verkostoon tapahtui hitaasti hivuttamalla, jäin kiinni erään kirjoittajan ajatuksiin, jonka sivulta löysin linkin seuraavan sanoihin jne. En ole koskaan ollut spontaani mukaanmenijä, mieluummin roikun reunoilla tarkkaillen, joten maistelin tätäkin löyhää liittymistä hyvän tovin, mutta kirjoitetut sanat liikuttavat, ja hyvin kirjoitetut vieläkin enemmän.
On kai kohteliasta esittäytyä, vaikka sitten ei kenellekään - lipsautin tästä tosin jo ystävälle vaikka vannotin itseäni pitämään salaisuuden, amputoivan itsekritiikin pelossa.
Tässä kohtaa muistan vikuroineeni aikaisemminkin.., voisin kertoa että olen se tyttö joka lukee kauppatieteitä ja pyristelee gradunalun kanssa. Silti vaikka kuinka yksi valinnoistani, ja mahdollisesti merkityksellinen tulevissa toimissa, en aloittaisi tällä jos kysyisitte. Kertoisin mieluummin olevani se tyttö, joka rakastaa telakan rautahevosia ja vielä lukemattomien kirjojen painoa kangaskassissa. Tai se joka on syntyhelsinkiläinen olematta stadilainen ja jonka pitkään jatkunut jumitus minttuteehen alkaa kääntyä kamomillan puolelle. Ihan perus, termiä lainatakseni.
Muu jääköön myöhemmäksi.
Taisin kirjoittaa uuden maailman löytämisestä, blogistanin näennäisen aavikon tuulissa vaeltamisesta. Aavikosta tekee näennäisen aloittelevan bloggaajan (en meinaa tottua tähän termistöön; b:n ja g:n tylppä, kumimainen pyöreys ei sovi suomalaiseen suuhun) kehittymätön hahmotuskyky. Ajatus- ja mielipidesekametelin synnyttämä elämä ei aukene yhdellä vierailulla.
Ainakin omalla kohdalla eksyminen tähän inhimillisen ihmetyksen vihreään verkostoon tapahtui hitaasti hivuttamalla, jäin kiinni erään kirjoittajan ajatuksiin, jonka sivulta löysin linkin seuraavan sanoihin jne. En ole koskaan ollut spontaani mukaanmenijä, mieluummin roikun reunoilla tarkkaillen, joten maistelin tätäkin löyhää liittymistä hyvän tovin, mutta kirjoitetut sanat liikuttavat, ja hyvin kirjoitetut vieläkin enemmän.
On kai kohteliasta esittäytyä, vaikka sitten ei kenellekään - lipsautin tästä tosin jo ystävälle vaikka vannotin itseäni pitämään salaisuuden, amputoivan itsekritiikin pelossa.
Tässä kohtaa muistan vikuroineeni aikaisemminkin.., voisin kertoa että olen se tyttö joka lukee kauppatieteitä ja pyristelee gradunalun kanssa. Silti vaikka kuinka yksi valinnoistani, ja mahdollisesti merkityksellinen tulevissa toimissa, en aloittaisi tällä jos kysyisitte. Kertoisin mieluummin olevani se tyttö, joka rakastaa telakan rautahevosia ja vielä lukemattomien kirjojen painoa kangaskassissa. Tai se joka on syntyhelsinkiläinen olematta stadilainen ja jonka pitkään jatkunut jumitus minttuteehen alkaa kääntyä kamomillan puolelle. Ihan perus, termiä lainatakseni.
Muu jääköön myöhemmäksi.
Kommentit