muut

muuttoaamuna kannan rantaan hevoskastanjan. kanadanhanhet väistävät määrätietoista askelta kun kapuan mukulaisen penkereen alas kipsistä tehty kuula sylissäni. se on ollut parvekkeen viimeinen pakattava ja tiedän samassa mihin sen lasken kun nostan ylös kivilattialta. 

lähtemisen haikeus on ikuinen tunne, minua lohdutetaan kun makaan vielä hetken aamutaivasta katsellen. on ruvennut satamaan. tähän asuntoon jää minuun kaikkein syvimmin vaikuttanut elämänvaihe. uuden rakkauden ja elämän aika, raskaudet, syntymät, vauvat. hetken seison yksin hämärässä tuttua maisemaa tuijottaen, lohduttomuuttani hellien, mutta sitten muutto vie mukanaan. 

uusi koti on kaunis, siihen kuuluvat laivat ja meri ja nostokurjet. ympärillä murisee muutos, lapset ovat innoissaan. kato äiti, iso nottuli, takkoli, rekka. meri tuoksuu, on epätavallisen lämmin. vaaleassa illassa huutavat laivat kun kävelen poikien kanssa hiljaisen vihreäksi heinittyneen jättömaan laitaa kotiin. 

kotiinpaluu tuntuu tältä.