Punasta pilkkumekkoa

se sun heinähanko katkas jonku kirahvin kaulan mä luulen
osu johonki mikä pitäis purkaa osiin ja koota uusiks mut
mä vaan pidän kii rikkinäisestä ihan niinku se yks dingdong-kellostaan
tunnen vaan kuinka kipeet hartiat supistelee enemmän jumiin
osteopatti sano et sä kannat niin paljon surua näissä hartioissas
mitä sä niin kovasti murehdit tyttö-hyvä
valosat ilosat perjantai-illat on hirveitä emmä taas muistanutkaan
sitä vaan luulee et kaikki on ihan pimpelipom ja punasta pilkkumekkoa pikkukengissä
mut sit seuraavasta kulmasta kääntyy enempi hajalla kun ehjänä
tää sun viestis oli nyt sit tän kulman takana
emmä kestä ottaa mitään hyvyyksiä vastaan keneltäkään
lallala mullon korvat kii ja silmät ja ihan hyvä fiilis näin
defenssiä definessin perään onkse epäuskoo ja valhetta vai vaan yks tapa selvitä
hengissä?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
teksti soljuu ku jäistä vapautunu joki
Anonyymi sanoi…
sanat on semmosia välillä

vii
lupiini sanoi…
onks valosat perjantai-illat semmosia samasta syystä ku helteiset kesäpäivät ja säteilevät helmikuun sunnuntait? että ne tuntuu melkeimpä VETOOMUKSILTA? olla iloinen ja reipas ja hymyä huuleen ja kukka rintaan jne.

defenssi on yks tapa selvitä hengissä, elin vuosikaudet defenssissä ihan tyytyväisenä. nyt kun defenssiä ei ole, mietin, että miten oon voinutkaan. defenssien tippumisessa/purkamisessa on vielä se, että kun se kerran tapahtuu, sitä ei saa takaisin. itse asiassa oon sitä mieltä (kuten varmaan zykiatritkin) että tietty määrä defenssejä pitää ihmisen kasassa, mutta mikä sit on se oikea määrä? (nyt lähtis tätä juttua tästä defenssiasiasta, oon sattuneesta syystä vatuloinut sitä aika paljon viime aikoina, mutta kommenttiloota lienee rajallinen kooltaan, jos haluat jutella täst lisää ni maybe mail tms).

lempeitä orvokinkatseita täältä puutarhakaupunginosan parvekkeelta sinne vaaleanpunaiseen taloon!

Suositut tekstit